Kesä tulee, grillaa makkaraa, älä sitruksiasi

Ihana aurinko tarjoaa vihdoin meille kultaista lämpöään. Hapannaamainen sitrusharrastajakin nostaa harmaankalvakat kasvonsa kohti taivaan kultapalloa, haistelee tuulta ja toteaa, että nyt on aika siirtää sitrukset ulos. Nämä eteläiset ihanuudet eivät juurikaan kestä pakkasta, joten yölämpötiloja on tarkkailtava huolellisesti ennen ulossiirtoa. Kun yöllä ollaan varmasti plussalla, itse olen pitänyt rajana muutamaa lämpöastetta, voi siirtää kasvit tuulelta suojattuun paikaan ulos. Pakkanen on pahasta toki päivälläkin ja erityisesti viime talven -24◦c eräänä päivänä sitrushuoneen ovi auki unohtuneena, todisti, että kyllä ne jäätyvät, mokomat. Voimakas tuuli keväällä saa sitrukset myös nyrpistämään nenänsä ja lerputtamaan lehtiään. Nopeat lämpötilanvaihtelut ovat myös pahasta, ulos kannattaa siirtää, kun sisälämpötila ja ulkolämpö ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Luontaisilla kasvupaikoillaan sitrukset saavat voimakasta aurinkoa, jopa paahdetta, mutta meidän leveysasteillamme talvi on pimeää ja keinovalo ainut mahdollisuus sitrusten talvisäilytyksen onnistumiseen.

Talven keinovalosta siirto aurinkoon vaatii varovaisuutta ja malttia.

Otsonikerroksesta kaikki ovat taatusti kuulleet. Sehän on se tärkeä juttu jossain tuolla korkealla ja välillä uutisissa kerrotaan että nyt siihen on tullut reikiä. Hitsin pimpulat, se ei kuulosta hyvältä, reikä otsonikerroksessa on taatusti merkittävämpi kuin reikä villasukassa. Otsonikerros on arvioiden mukaan muodostunut noin 600 miljoonaa vuotta sitten ja sehän on kehityksensä myötä lopulta vaikuttanut koko tämän terrestriaalisen ekosysteemin syntyyn. Otsonikerros suojaa meitä UV-säteilyltä ja kaikki reiät siinä pitäisi kyllä parsia. Älkää siis hukatko niitä jääkaappejanne metsään vaan jätteidenkäsittelyyn, sillä niiden jäähdytysnesteet ovat varsinaisia otsonireittimiä. No, UV-säteily on myös sitruksillemme tiukkaa tavaraa, erityisesti UV-B aiheuttaa niillekin murheita.

Appelsiini ja rangpurinlimetti aloittavat kesän ulkoilukautta.

Onneksi kasvikunta ja sitrukset sen mukana ovat kehittäneet suojakeinoja. Meille tulee kaunis rusketus joka suojaa ihoamme, kasveille taas kaunis punainen sävy, joka saattaa aluksi säikäyttääkin. Erityisesti Femminello-ryhmän sitruksissa tulee esiin kauniita punaisen sävyjä, Femminello carrubaro jopa muuttaa nuoret raakileensa lähes mustiksi.

Femminello Carrubaro aloittaa raakileen värityksen hauskasti auringon puolelta.

Erilaiset suojapigmentit ovat fenolisia yhdisteitä, joihin kuuluu esimerkiksi flavonoidit ja tanniinit. Värimuutosten lisäksi kasvit käpristävät lehtiä, mikä pienentää valoaltistuksen pinta-alaa, fotosynteesiaktiivisuus ja fysiologiset toiminnot muuttuvat myös monilla kasvilajeilla.

Kaunis punainen sävy suojaa lehteä uV-säteilyltä.
Isompien puiden kanssa voi olla telttaretkellä suojaverkkojen sisällä.

Mitä sitten pitäisi tehdä, että sitrukset selviäisivät mahdollisimman hyvin pimeän talven jälkeisestä kesävapaudesta ulkoilmassa? Yksinkertaisimmillaan kasvit olisi hyvä laittaa aluksi varjoon useammaksi päiväksi. Aamuaurinko saa sitrustelijan joskus innostumaan ja kiikuttamaan kasvit suoraan pihalle vähän haukkaamaan aurinkoa. Sopiva puuhastelu saa kasvin unohtumaan vähän pidemmäksi aikaa ja iltapäivällä löytää kasvinsa nuupahtaneena, pahimmillaan lehdet paperinohuiksi ja valkoisiksi palaneena.

Palovaurio mannaryynin lehdessä.

Kasvit tarvitsevat varovaisen totuttelun aurinkoon ja jos piha tai parveke on kovin paahteinen, täytyy ottaa suojakeinot käyttöön. Me ihmisoliot lutraamme aurinkovoidetta, mutta sellaista ei ole sitruksille kehitetty. Niinpä huolellinen sitrustelija kaivaa vaikka vanhan lakanan kaapista ja suojaa sillä talven jälkeen ulkoilemaan pääsevän kasvinsa. Tähän tarkoitukseen myydään myös suojakankaita.

Lunario sitruuna on pukeutunut säkkiin.

Vihreät tai harmaat muoviverkot on helppo levittää sitrusten päälle. Ensin ne kannattaa laittaa kaksinkerroin ja muutaman päivän kuluttua avata kangas vähän ohuemmaksi, jolloin valoaltistus hitaasti lisääntyy. Tässä kohden huomaa, että levittäminen oli helppoa. Peitostaan sitrus pitää kyllä kiinni jokaisella piikillään ja oksan kärjellään, poisotto ei todellakaan ole yhtä helppoa kuin levittäminen. Kevätsuojaukseen myydään myös valmiita juuttisäkkejä jotka voi pujottaa kasvin päälle. Ne on vähän helpompi riisua, kun aika koittaa. Isoille puille levitän itse taimikasvatuksen suojaharson, se on helppo ja kevyt laittaa, eikä siinä ole reikiä, jotka tarttuvat kiinni jokaiseen sitruksen nypylään.

Varovaisen totuttelun jälkeen sitrukset rakastavat aurinkoa. Paahde ja porotus saa ne lataamaan akkunsa kukintaan ja hedelmien tuottoon. Toki tärkeää on muista pieni multatila ruukuissa ja runsas haihdutus lehtimassan kautta. Vettä ja ravinteita, paljon aurinkoa ja kesä pelastaa, jos talvi on kovalla kädellään koetellut pimeydessä ja kuivassa huoneilmassa kärsineitä kasviystäviämme.

Tyytyväisenä voi ottaa nokoset, kun tilanne on kunnossa.

Kirjoittanut RA

Hapannaamainen sitrusharrastaja eteläisestä Hämeestä

2 kommenttia

  1. Hei, miten ja millä lannoitat sitruksia? Onko talvisäilytys ihan sisätiloissa? Ensimmäinen sitruuna sisällä kasvaa ja kukkii huumaavan tuoksuisena. On ikkunan edessä valoisalla paikalla, ollut jo muutaman viikon. Ulos ajattelin viedä vasta toukokuulla- lähempänä kesäkuuta. Keskinen uusimaa 🙂
    Huikea isoja sitruksia sinulla kyllä on!

    1. Heippa!
      Käytän sitruksillani pitkävaikutteista Chicci di Sole lannosta, kompostoitua hevosenkakkaa ja ihan kanankakkarakeitakin. Myös ihan nestemäisiä sitruslannotteita välillä, niitä tosin tarvitsen litra tolkulla 🙂 Talvi menee sisätiloissa, minulla on niille nykyään ihan oma pieni talo.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *