Sitrusten kasvualusta

Kevät keikkuen tulevi, sanoi vanha kansa. Ja vanha hapannaama keikkuen menevi multasäkit sylissään pitkin jäistä pihaa ja toivoo onnellista loppua taivallukselleen kohti autotallia. Autotallissa odottaa juuri SE! Pitkin talvea takaraivossa käy ajatukset siitä ja erilaiset vaihtoehdot pyörivät mielessä. Mikä se sitten on! No tietysti mullanvaihto! Onko pakko vaihtaa multa kaikille? Selviänkö tänä keväänä isojen ja painavien ruukkujen kanssa vielä pelkällä pintamullan vaihdolla? Tarvitseeko joku puista isomman asunnon? Miten houkuttelen puolison kaveriksi, ilman, että selkeä hyväksikäyttö tulee huomatuksi?

Käyttämäni kasvualusta on väriltään tummaa ja näyttää muhevalta

Sitrukset viihtyvät happamassa maaperässä. On joitakin lajikkeita, jotka eivät ole asiasta niin kovin tarkkoja, mutta suurin osa vaati erityisesti raudan ja mangaanin imeytymiseen ehdottomasti alhaisen pH-arvon (5,5-6,5). Niinpä laitan kaikille aina happaman pohjan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Havukasvit, rhododenronit ja esimerkiksi hortensiat ovat myös tällaisia hapannaamoja kuin sitrukset ja kirjoittaja itsekin. Tosin ollakseen näinkin hapannaamainen, kirjoittajalle maistuu kyllä makeat herkut, eritoten suklaa.

Sitrusten kasvupohjan pitää olla sekä vettä läpäisevää että humuspitoista. Käytän itse perustana havu- ja rodomultaa, siihen lisään orkideakaarnaa ja leca-/ruukkusoraa. Sekaan ripsautan vähän seramista, joka sekä pidättää kosteutta, että myös ilmavoittaa kasvupohjaa. Ihan perus kaupan puutarhamullan saa siis muutettua happamammaksi juuri kaarnalla ja lannoittamattomalla turpeella. Kaarna toimii myös maatuessaan hitaana ja toooodella pitkävaikutteisena lannoitteena. Joskus käden ulottuville saattaa osua kookoskuitu ja sitäkin voi laittaa sekaan mainiosti. Kasvupohja on hyvä muokata omaan kastelutyyliin sopivaksi, se mikä sopii toiselle, voi naapurille olla täysi katastrofi. Itse en mittaa suhteita vaan teen kasvualustan ämpäriin musta tuntuu- periaatteella silmämääräisesti. Olen vuosien saatossa oppinut näkemään miltä oman kasvualustani pitää näyttää. Minun kasvatustyyliini sopii runsas humuspitoinen maa-aines, jota pelkästään kevennän muilla tuotteilla. Lumpeiden kasvattajan tyylillä tarvitaan enemmän kuivattavaa ainesta ja vähemmän humuspitoista. Kesällä, jos vastaan tulee lieroja, ne pääsevät sitrusruukkuihini, etupäästä menee sisään kuolleita kasvinosia ja takapäästä työntyy murerakenteista multaa. Käytävillään ne vielä ystävällisesti pitävät mullan kuohkeana.

Tässäpä näitä aineita näytillä. Pohjana on havu- ja rodomulta, siihen lisään orkideakaarnaa, joka on siis usein myynnissä nimellä orkideamulta. Lisäksi ämpärissä näkyvät isot pallerot ovat ruukkusoraa ja pienet pallerot pitkävaikutteista lannoitetta, kuvassa olevat siis Chicci di Solea. Tässä kuvassa suhteet eivät ole ne joita itse käytän, vaan ideana on vain esitellä miltä nämä kasvupohjaan käyttämäni aineet näyttävät. Sekoitussuhteen teen näppituntumalla ja silmällä katsoen.
Seramis on poltettua savirouhetta.

Ruukun pohjalle laitan viemäröintipatjan ruukkusorasta. Ruukun koosta riippuen muutamien senttien kerros ruukkusoraa pohjalla, erotettuna kankaalla multatilasta, estää ikävän varpaat märkinä seisoskelun. Sitä sitrukset eivät siedä ja tällä viemäröinnillä saa paljon anteeksi kastelussa. Toki täytyy huomioida, ettei lautasen kautta kastelu tällöin onnistu. Käytän myös mielelläni turpeeseen kuivitettua hevosenkakkelia, sen sekoitan muhimaan bokashihapatteen kanssa. Näistä multaantuu niin vahva tuotos, että se toimii lannoituksena seoksessa, ainoaksi humustuotteeksi se on liian ytyä. Aina ruukun tai koko mullan vaihdon yhteydessä lisään myös varastolannoituksen. 

Mikä ihme on varastolannoitus? Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa alimmaiseen multaosaan lisättävää lannoitetta, itse käytän esimerkiksi rakeista kanankakkaa tai hevosenkakkaa. Yläosaan sekoitan ohjeen mukaan kevyesti pitkävaikutteista lannoitetta, jos sen ämpäri ei kolise tyhjyyttään. Itse käytän Chicci di Solea. Lannoite liukenee veden mukana ja kun sen voima on käytetty, kasvi on ehtinyt kasvattaa juuria alapohjaan ja voi tarvittavassa määrin ottaa lannoitetta varastosta. Veden se imee enimmäkseen yläosasta, jossa multa on jo luovuttanut lannoiterakeet käyttöön.

Tästä ruukusta olen täyttänyt noin 5 cm ensin ruukkusoralla. Seuraava kerros on multaseos johon olen lisännyt ropsauksen kananlantarakeita. Näihin alimpiin kerroksiin ei siis kasvin juuret ylety istutusvaiheessa. Juuripaakun korkeudelle tulevaan multaan laitan vain kevyesti lannoitetta. Kun tämä lannoite on käytetty, juuret ovat jo hakeutuneet ruukun alaosan varastolannokseen ja ottavat sieltä tarvitsemansa.

Ison meren takana Ameriikan mantereella käytetään paljon ns. 511-kasvupohjaa. Itse saisin kaikki kasvini kuivatettua puolessa kuukaudessa, jos lähtisin noin kuivaa pohjaa kokeilemaan. Laitan sen reseptin tähän nähtäväksi, jos joku haluaa kokeilla:

5:1:1

  • 5 osaa männynkuoren hienoainesta (osittain kompostoitunut hienoaines on paras)
  • 1 osa sfagnumiturvetta (ei ruoko- tai saraturvetta)
  • 1-2 osaa perliittiä
  • kontrolloidusti vapautuvaa lannoitetta (jos halutaan)

Kirjassaan ”Sitrushedelmiä omasta puusta ja puutarhasta”, puutarhajournalisti Eva Rönnblom tarjoilee kolme erilaista multaseosta. Laitan niiden reseptit tähän näkyville, sillä kirjaa on hankala löytää enää. Toki kirjastoista ainakin tilaamalla pääsee tutustumaan tekstiin.

Sekoitus 1

  • 50 % istutusmultaa
  • 15 % hiekkaa
  • 25 % rhododendronmultaa
  • 10 % karkeaa savea

Sekoitus 2

  • 25 % rhododendronmultaa
  • 25 % sitrusmultaa
  • 25 % erittäin humuspitoista kompostimultaa, mielellään lehtikompostista
  • 25 % hiekkaa

Sekoitus 3

  • 50 % sitrusmultaa
  • 25 % orkideamultaa
  • 25 % hiekkaa

Sekoitus 4 on italialaisen kaupallisen sitrustarhan omistajan seos

  • 40 % vulkaanista maata
  • 40 % kalkitonta turvetta
  • 20 % hiekkaa                                                      
Hyvässä kasvualustassa sitrukset kiittävät kasvattajaansa runsaalla kukinnalla ja maukkaalla sadolla. Tässä ylimmän kuvan kasvin hedelmätarjontaa kuvan otosta seuraavana talvena.

Kaupoissa myydään myös valmista Välimeren alueen kasveille tarkoitettua multaa. Itse en ole tutustunut siihen, sillä minulla on niin paljon sitruksia ja osa niistä asustaa niin isoissa ruukuissa, että tarvitsisin pienen kuorma-auton tuomaan mullat, eikä lompakkoni luultavasti kestäisi moista. Toisaalta nautin multien sekoittelusta ämpärissä, yksi osa harrastuksen tuottamaa ilosta on multien kanssa touhuaminen. On tyydyttävää osata tehdä kasvualusta, jossa huomaa kasvien viihtyvän. Kokeile, leikittele ja anna itsellesi mahdollisuus. Jos kasvi näyttää murjottamisen merkkejä, kasvualustan voi vaihtaa toimivammaksi talvellakin. Talven pimeinä tunteina sormet syyhyävät multahommiin ja sitrukset kaikessa joustavuudessaan tarjoavat meille siihen mahdollisuuden.

https://www.blogit.fi/ihanaisen-sitruunainen-arki/seuraa

Kirjoittanut RA

Hapannaamainen sitrusharrastaja eteläisestä Hämeestä

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.