Tieteellinen hapannaama. Vaan kuinkas sitten kävikään…

Hapannaama sai paketin Esbaulta. Paketista löytyi pussi Seramista, joka on poltettua savirouhetta. Käytän sitä multaseoksissani pienissä määrin varastoimassa ja luovuttamassa vettä sekä keventämässä mullan rakennetta, lisäksi uskon ja toivon sen tasaavan jonkin verran lämpötilaeroja mullan ja ympäröivän ilman välillä.

Iso appelsiini saa armon, eikä joudu kastelemaan varpaitaan mullattomaan alustaan.

Jostain sattui silmiini kirjoitus harrastajalta, joka kasvatti sitruksia mullattomasti. Olen ehdottoman vannoutunut kasvattamaan kasveja multaseoksessa, enkä voisi kuvitella muuttavani tapaani. Toisaalta uskon siihen, että kokeilematta ei voi tehdä valintaansa ja parhaiten oppii keskustelemalla asioista sellaisen henkilön kanssa, jonka näkemys poikkeaa omasta näkemyksestä. Minun kasvatustapaani sopii multa ja hyväksi havaitut käytänteet. Jotenkin vanha sisäinen bilsanopiskelijani nosti päätään ja kuiski vienolla äänellä korvaani. ”Kokeile mullatonta kasvatusta, olet ihan nynny, jos et uskalla tehdä tieteellistä, huikeaa tutkimusta asiasta.” No pakkohan se on kokeilla, kun noin houkutellaan!

Tältä näyttää yksi tekstin päähenkilöistä, Seramis


Isoja sitruksiani en uskalla uhrata tieteen alttarille, joten koekaniinikseni päätyi pieni appelsiinin siementaimi ja sille pariksi toinen samanlainen pikkuinen appelsiini joka kasvaa normaalisti käyttämässäni multaseoksessa. Seramiksesta luin, että mullattomassa kasvatuksessa juuristo voisi olla pienessä multapaakussa ja muu kasvualusta pelkkää Seramista. Pieni appelsiinilapsonen nousi multapurkistaan, ravisteli kaikki mullat varpaistaan ja ilmoitti olevansa kokeiluun valmis ihan omana itsenään. Vain se ja Seramis. Selvä kyllä se minulle sopi.


Seramis on poltettua savirouhetta joka on rakenteeltaan huokoista ja imee sen vuoksi itseensä vettä ja ravinteita. Nämä se luovuttaa hitaasti kasvin käyttöön ja toimii näin vesi- ja ravinnevarastona. Rakenteeltaan se on ilmavaa eikä tiivisty kovaksi paakuksi kuten perinteiset multa ja turve. Se ei myöskään muuta muotoaan ja onkin käytössä lähes ikuista. Sitruksillani olen keventänyt multaa ruukkusoralla ja seramiksella. Kuten todettu, kokonaan mullaton kasvatus on minulle sekä ajatuksena että käytännössä vieras, enkä aio tämän kokeilun myötäkään siihen siirtyä, kai. 

Rohkea vapaaehtoinen poltetussa savirouheessa, Seramiksessa


Pieni appelsiinini pääsi kertakäyttömukiin, jossa se oli kasvanut aiemmin mullassa. Mukin pohjassa on viillot vedenpoistoon. Seramiksen sekaan laitoin ripauksen Chicci Di Sole- lannoitetta, joka on pitkävaikutteinen, lisäksi Epsom-suolaa magnesiumin riittävyydeksi. Lehtien väriä seurailen mahdollisen lisäraudan tarpeen vuoksi. Magnesiumin ja raudan tarve on sitruksilla suurempi kuin useimmilla muilla kasveilla. Tämän lisäksi tuen sen kasvua myös käyttämällä maaperän mikrobeja vahvistavaa  liuosta ja lehtisumutusta. Näistä kerron tarkemmin toisessa blogissani.

Sankarit esillä ensikertaa koeasetelmassa

Koehenkilöt pääsivät vierekkäin samanlaisissa purkeissaan aloittamaan suurta tieteellistä testiä. Tässä kohden mietin mikä mahtaisi olla julkaisu, jonka kautta tämän huikean tutkimuksen tulokset voisin laittaa tiedeyhteisön arvioitavaksi. Onneksi sitä ehtii vielä pohdiskella.

Varmasti vaan kuvittelen koehenkilöni heikentyneen?

Hui kauhistus, näenkö pientä lerpotusta koehenkilöni kasvustossa ensimmäisen viikon jälkeen? Uskon vahvasti, että kyseessä on vain molekyylitason stressi muutokseen kasvualustassa ja imujuurien vahingoittumiseen. Ja ihan vakavastikin, kasvualustan muutos aiheuttaa kasville stressin, olisi hyvä koulia siementaimet riittävän ajoissa. Ensimmäisten kasvulehtien ilmestyminen kertoo kasvattajalle, että taimi on valmis muuttamaan ensimmäiseen omaan astiaansa.

Voisiko isovillakoirista valmistaa rukkasia?

Vaan kuinkas sitten kävikään? Innokkaat puutarhurit Naava ja Liia kolistelivat jotain lasiverannalla. Menin kurkistamaan mikä vaahtopäillä oli mielessään. Onneksi kaikki näytti hyvälle. Kunnes huomasin jotain kummallista. Pienen koekaniinin muki oli paikallaan ja sen sisällä oli seramis. Vain koekaniini puuttui. Tuvassa kauhukaksikko maisteli juuri koekaniinin lehtiä, ehdin pelastaa kuitenkin varren ja juuret. Vähän jäi tieteellinen tutkimus lyhyeksi.

Ja raportointi päättyy tähän.

Kirjoittanut RA

Hapannaamainen sitrusharrastaja eteläisestä Hämeestä

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.