Niin, tiedän, ettei sinisarja ole sitrus, mutta voisitteko hyvällä mielikuvituksella edes kuvitella niin? Ja onhan se kesät sitrusten kanssa ja talvet myös. Sehän on siis melkein sitrus kun alkaakin samoilla kirjaimilla. Totta puhuen, jos pelkät sitrukset kiinnostavat, kannattaa hypätä tämä teksti yli, sillä aion nyt esitellä teille sitrusten lisäksi sen toisen lempikasvini, sinisarjan (Agapanthus), joskus myös afrikan liljaksi kutsutun. Tämän jälkeen lupaan pysyä kiltisti sovitussa ja kirjoitan vain sitruksista.

Sinisarjat menestyvät Suomessa piha- tai huonekasveina. Ne kuuluvat narsissikasveihin ja niissä omaan sinisarjojen sukuun. Kesät ne rakastavat ulkoilua ja talvet viettävät viileässä lepokautta. Vähän kuten hapannaama itsekin. Marraskuussa olisi hyvä koteloitua peiton sisään sohvalle ja kuoriutua siitä kevätauringon säteiden lämmittäessä ikkunan takana.
Oma sinisarjani on väriltään sininen, nimensä mukaisesti. Niistä on olemassa myös valkoinen muunnos, mutta tämä perinteinen viehättää silmääni, enkä uskalla antaa edes pikkurilliäni sinisarjoille, ettei käy kuten sitrusten kanssa. Yli 40 lajia tai lajiketta sitruksia on lievästi ilmaistuna pikkuisen käsistä karannut harrastus. Sinisarjoista on myös monia lajikkeita, joilla esimerkiksi kukkien sävy tai korkeus voi olla poikkeava. Sinisarjoja on ymmärtääkseni kolme lajia, tämän tutumman lisäksi kellosinisarja ja tarhasinisarja, joka luulemani mukaan on se leveälehtinen lajike, joka kukkii vasta vanhempana. Edellinen lause taisikin tehdä selväksi, että sinisarjojen lajeihin en ole riittävästi perehtynyt, olen vain niihin ihastunut!


Sinisarjat ovat helppoja hoidokkeja. Keväällä ne pitää siirtää ulos aluksi suojaan porottavalta auringolta, mutta totuttuaan, ne pärjäävät myös suorassa auringonvalossa. viihtyvät toki paremmin osan päivästä vähän varjossa. Erityisesti auringossa veden kulutus on runsasta, ne pitävät myös säännöllisestä lannoituksesta kukkiakseen. Ne osoittavat herkästi mieltään, jos jano pääsee iskemään, ovat siinäkin suhteessa kuten sitrukset. Ne pitävät pienestä ruukusta ja ruukunvaihdon jälkeen saatavat prinsessaihoisina murjottaa jopa muutaman kesän ilman kukan kukkaa. Ainakin jos omistaja on rohjennut mennä sörkkimään juuripaakkua puukolla pienemmäksi. Kukapa sellaisesta tykkäisi?



Talvet sinisarja viihtyy lehtevänä viileässä ja valoisassa, minulla kasvi asustelee autotallissa sitrusten vieressä hajavalossa. Silloin kastelu saa olla aika niukkaa. Viileässä ja pimeässä se pudottaa kokonaan lehtensä, mutta kasvattaa kevään tullen uudet.

Sinisarja on pörriäisten suuri rakkaus. Hapannaamainen mehiläistarhuri laskee mehiläisiä sen kukista aurinkoisina kesäpäivinä ja iloitsee myös kimalaisten surinasta sen kukissa. Kukkavanojen määrä on kesän matikantehtävä. Montako niitä tänä kesänä tulee vai tuleeko ollenkaan on puolestaan vedonlyönnin kohde. Monipuolista harrastusta voi sinisarjan kanssa siis harrastella.

Sinisarjan siemenlisäys on helppoa. Tosin kukintaa saa sitten odotella joskus useammankin vuoden, mutta mikäpä kiire valmiissa maailmassa? Sinisarjan kodat kypsyvät loppukesästä ja siemenet kannattaa kylvää heti kun kypsät kodat aukeavat. Siemenet kylvetään taimimultaan, itse tosin kylvin johonkin ihan perus kukkamultaan. Kylvöksen peittelin muovilla jossa oli reikiä, etteivät siemenet homehdu. Itäminen kesti noin kolme viikkoa ja ensimmäiset lehdet olivat kuin kapeita ja hentoja heiniä. Ne eivät kestä kuivumista, mutta eivät myöskään ole mitään lumpeita, vaan hermostuvat, jos varpaat on aina märät.


Ensimmäisen vuoden sinisarjan poikaset voivat kasvaa yhdessä samassa astiassa, itse tosin koulin ne ruukkuihin jo aiemmin, sillä olin kylvänyt ne tiheään ja astiakin oli kovin matala. Arvelin nimittäin, että yksi tai kaksi siementä voisi itää, mutta taisivat itää lähes kaikki. Nyt pienet sinisarjat ovat ruukuissa kolmen tai neljän taimen ryhmissä ja siinä saavatkin kasvaa tulevan kesän ja varmaan vielä seuraavan talvenkin. Luultavasti siirrän muutaman taimen yksittäin kasvamaan ja loput saavat kasvaa omissa ryhmissään.

Sinisarjat ovat kaivaneet oman kolonsa hapannaamaisen sitrustarhurin sydämeen. Siitäpä johtuen sitrustarhuri hyppäsi naapurin tontille sinisarjoista kirjoittelemaan, mutta kenties joku tämän kirjoituksen johdosta löytää myös sinisarjan kasvatettavakseen sitrustensa rinnalla. Ja jos ette kerro kenellekään, voin salaa tunnustaa, että on meillä se valkoinenkin versio ja ihana lila ’Black magic’…


Samat mieltymykset sinisarjojen suhteen.Sininen pienempi siemenestä kasvatettu ja iso juurakosta kasvatettu valkoinen.Molemmat jo vanhoja ja kukkivat kesäisin.Terv.Kirsti Sauvosta.
Ja sitruksiinkin olet jo hyvän matkaa hurahtanut 😀