Meillä asuu monenlaisia sitruksia, kummallisiakin, ainakin nimeltään, Nakkipuusta olen kertonut jo aiemmin täällä. Sen kavereina on myös kaksi mannaryynipuuta ja vielä omituisemmaksi tarina muuttuu, kun kerron mannaryynien olleen alun perin yksi puu. Mannaryynipuu-nimi on myös aiheuttanut välillä ihmetystä, mutta siihen on helppo selitys.
Sitrukset risteytyvät helposti keskenään, siitä olen kertonut aiemmin täällä. Mannaryynipuu on kylvetty noin 10 vuotta sitten mandariinin siemenestä. Se ei kuitenkaan muistuta lehdistöltään lainkaan mandariinia vaan siinä on siipipalteelliset lehdet kuten greipissä. Niinpä se on selkeä risteytys, ei mandariini, mutta jotain siihen suuntaan. ”Siis mikä lie mannaryyni”, sanoin sitä ihmetellessäni. Tämä tokaisu jäi elämään omaa elämäänsä ja puusta tuli mannaryynipuu.
Sitrusten siemenistä kasvaa usein kaksoset. Mannaryynipuu ei saanut alkuaan meillä, vaan muutti hoitoomme ollessaan jo hyvässä kasvussa. Se oli tullessaan kaksirunkoinen ja arvelen, että kaksostaimet oli jätetty kasvamaan vierekkäin juuri niin kuin ne olivat itäessään olleet. Toinen vaihtoehto on, että taimi olisi heti pienenä haarautunut syvällä mullan alla kahdeksi rungoksi, joka tuntuu perin omituiselle. Siinä oli kuitenkin kaksi runkoa, jotka ihan juuriston alaosassa olivat kiinni toisissaan. Sitrusten varttamisessa käytetään hyväksi niiden kykyä kasvaa kiinni toisiinsa jälsisolukosta. Oma teoriani on, että kaksi pientä tainta oli kasvanut yhteen, kun rungot paksuuntuessaan olivat osuneet yhteen. Olipa syy mikä tahansa, meillä asui iso, hankalasti käsiteltävä mannaryynipuu, joka painoi kuin synti ja näytti pöheikölle joka kasvoi saunasaavissa. Kätevä hapannaama ajatteli, että halkaistaanpa puu, laitetaan kasvamaan kahteen isoon ja tyylikkääseen ruukkuun, niin saadaan kaksi pienempää puuta.
Käsittelyssä tarvittiin enemmän voimaa kuin hapannaaman hauiksista löytyi. Houkuttelun jälkeen vapaaehtoiseksi ilmoittautui puoliso, joka haki kirveen, sahan ja iloista retkimieltä varastosta. Yhteisvoimin kaadoimme mannaryynipuun pressun päälle ja kiskoimme sen pois saavista. Kasvualusta oli muuttunut surkeaksi erämaaksi, olikin korkein aika tehdä mullanvaihto.
Juuripaakku kaiveltiin, ravisteltiin ja koputeltiin puhtaaksi mullasta ja sitten istuttiin portaille pohtimaan. Molempien runkojen puolilla oli hyvin juuria, paakku pitäisi saada suunnilleen keskeltä halki. Ensin kokeilimme hauistemme voimaa. Mies kiskoi puolikastaan toiseen suuntaan ja hapannaama raahautui perässä yrittäen varpaillaan tarttua johonkin kiinteään rakenteeseen. Eipä onnistunut. Harmi, ettei tästä saatu kuvaa, mieluiten videokuvaa. Paksun juurimaton läpi ei kirveskään pystynyt, totesimme, että siinä silppuuntui koko juuristo hyvinkin pian, mutta rungot pysyvät yhdessä. Siispä saha lähti kokeiluun ja se olikin toimiva. Runkojen yhtymäkohtaa ei nähnyt juurten sisältä, joten piti luottaa sahaajan käsien tuntemuksiin ja intuitioon. Näin sahaajan tuntien, ihan karvan verran alkoi tässä vaiheessa hirvittää. Jos ette ole koskaan sahannut sitrusta, esimerkiksi saunapuita tehdessä, niin voin kertoa sen olevan melkoisen kovaa puuainesta. Hellettä oli yli +25c ja hiki valui sahurin silmiin. Aurinkoinen tunnelma muuttui hetkittäin ukkospainotteiseksi.
Lopulta puu antoi periksi ja pressun päällä nakotti mannaryynipuu, joka oli muuttunut kahdeksi. Molemmissa paakuissa oli suhteellisen hyvin juuria ja päätin, etten trimmaa latvustoa, sillä se oli kahdentunut kuten juurimassakin. Yleensä juuristoa pienennettäessä, latvusta pienennetään samassa suhteessa, jolloin veden ja ravinteidentarve saadaan tyydytettyä, vaikka osa imujuurista tuhoutuukin.
Uudet ruukut saivat ruukkusorasta pohjaviemäröinnin ja kasvualustaksi tein seoksen havu/rodomullasta, orkideakaarnasta, kookosmullasta ja ruukkusorasta. Sekaan lisäsin ripauksen turpeeseen kuivitettua hevonkakkaa ja kanankakkarakeita. Lisäsimme kasvualustaa pienemmissä erissä ja tiivistimme sitä vedellä juurien väliin. Ilmataskut eivät ole toivottavia isommissa määrin. Lopulta ruukut olivat täynnä, mannaryynipuut pystyssä omissa ruukuissaan ja jäljet siivottu. Yllättävästi lehtiä irtosi tässä rytäkässä korkeintaan kymmenkunta ja puut näyttivät kuin olisivat aina olleet erillään. Taputimme itseämme olalle ja kehuimme omaa taitavuuttamme.
Kunnes tajusin, että minulla oli ennen ollut yksi iso puu siirreltävänä korvallisessa, helposti kannettavassa saavissa. Nyt oli kaksi isoa puuta sileissä ja liukkaissa ruukuissa, jotka painoivat ihan yhtä paljon kuin entinenkin. Että mikä se hyöty sitten oikeastaan oli?
https://www.blogit.fi/ihanaisen-sitruunainen-arki/seuraa
Kylvin kerran siemenen sitrusta, en muista mitä. Srrhen tuli kaksi alkua. Katsoin kouliessani isompaan oikein että juu, yksi siemen! Kerksivät kasvaa 60 cm korkeaksi, kunnes annoin pois tyttärelle. Olen unohtanut tarkastaa, kuinka nykyisin voi. Sieltä viidakosta ei yksi kasvi erotu.