Sinä päivänä lähdimme ison ketjun rautakauppaan sähkövempaimia ostamaan. Ei sitruksia, ei missään tapauksessa. Enkä edes kurkistanut niihin päin, mutta sokea en toki ollut, kun sähkövempainten sijainnista kysyttäessä näin roskavaunun, jossa nökötti kurttuinen saunavihta. Sieraimeni värähtivät poloisen suuntaan ja aistin, että saunavihta oli sitrus päätymässä loppusijoituspaikkaan, josta ei ole paluuta. Sehän oli pelastettava! Kysyin paljonko raasu maksaa ja esimiehensä kanssa keskusteltuaan myyjä ilmoitti hinnaksi kympin. Selvä, tervetuloa meille.
Automatkalla ruukku nökötti apukuskin puolella jalkojeni välissä ja silmäilin sen asukasta jo vähän epätoivoisena. Se oli hellämielisesti tarjonnut asunnon ainakin villakilpikirvayhdyskunnalle ja seitin määrästä päätellen myöskin vihannespunkeille. Onneksi olin ilman silmälaseja, enkä nähnyt kaikkia kilpikirvoja jotka asuivat siinä. Olisi saattanut sitruunapoloinen lentää auton ikkunasta jollekin pellolle. Sitruunaksi sen pystyin määrittelemään ainoastaan purkin maahantuontitarran tekstistä. Italiasta se oli lähtöisin ja Citrus x limon oli nimensä. Taistelu alkakoon!
Kotona se päätyi suoraan pesuhuoneeseen ja voimakkaan suihkun alle. Siitä nostin sen ensimmäiseen sopivaan astiaan, joka sattui olemaan löylykiulu. Siihen se jäi yöksi imemään vettä kuivaan betonimöykkyyn, jonka oletin mullaksi. Aamulla sitten katsottaisiin onko siitä eläjäksi.
Yön liotuksen jälkeen alimmissa lehdissä huomasi toivoa. Myös yksi pitkä huitula oksa vaikutti elinkelpoiselta. Purkki kainaloon ja pihalle, kauas terveistä omista kasveistani. Ensimmäiseksi otin käteen hanskat ja viereeni muovikassin. Sinne nypin kaikki kuivat ja pahiten saastuneet lehdet. Tämän operaation jälkeen pieni hengähdystauko ja luupilla tutkimaan tilannetta. Rungosta löytyi erilaisia kilpikirvoja, tunnistin varmuudella villakilpikät, oranssikilpikät ja kaunokilpikät. Tässä vaiheessa napsin oksasaksilla enimmät oksat ja pilkoin ne muovikassiin. Täsmäaseekseni otin viinapullon, mietin pitäisikö hörpätä siitä itse ja unohtaa koko sitruuna, mutta päätin kuitenkin pitää linjani ja käytin väkevää alkoholia vanulapussa. Sillä pyyhin jokaisen oksan, rungon ja erityisesti oksanhaarat. Kilpikirvoilla on suojanaan vahakerros, joka sulaa alkoholilla. Sen jälkeen tarvittavan myrkyn on mahdollista päästä öttiäisten pintaan. Onneksi olin ulkona, ympärilläni leijui suhteellisen voimakkaat höyryt. Silmämääräisesti ja luupilla katsottuna runko ja oksat vaikuttivat paremmilta. Lehtiä ei jäänyt liiaksi asti, joten seuraavaksi käsittelin ylhäältä alas jokaisen lehden sekä alta että päältä. Alkoholia kului kuin reippaammalla juomarilla eikä vanulapuissakaan ihan pienellä pinolla selvitty. Kaiken tämän jälkeen rapsutin vielä kaiken pintamullan samaan muovikassiin, solmin kassin tiukasti ja vein sen roska-astiaan, joka onneksi lähtee meiltä polttolaitokselle ja kaukolämmöksi. Terveisiä vaan sinne, ötökät.
Myrkkyjä maailmasta löytyy, mutta mehiläistarhurina ja luonnon ystävänä olen tarkka siitä mitä suihkuttelen. Systeemiset myrkyt imeytyvät solunesteiden kautta ötököihin ja ne kuolevat tähän. Myrkyt imeytyvä koko kasviin, myös syötäviin hedelmiin, kukkiin ja siitepölyyn. Mehiläistarhuri ei semmoisia käytä. Pyretriini puolestaan on eräästä päivänkakkarasta saatavaa ainetta, joka on vaarallista hyönteisille, muttei vaikuta nisäkkäisiin. Pyretriini myös hajoaa auringon valossa jopa kymmenessä minuutissa. Sprutzit torjunta-aine on yhdistelmä rypsiöljystä ja pyretriinistä, rypsiöljy tukahduttaa ja kiinnittää pyretriinin ötökän pintaan. Sitä siis suihkimaan, ensin runko ja oksat kauttaaltaan märiksi ja lopuksi lehdet alta ja päältä. Päälle musta jätesäkki suojaamaan valolta ja estämään muita hyönteisiä joutumasta kasvin lehdille. Pyretriini on laajaspektrinen, tehoaa kilpikirvoihin ja vihannespunkkeihin, jotka kutovat seittiä ja näkyvät seitillä pieninä liikkuvina pisteinä. Sitten odottamaan muutamaksi päiväksi.
Noin viikko saapumisestaan… 
…Raukka pääsi nauttimaan auringosta. 
Uusi kasvualusta ja lannoitus antoivat paranemiselle vauhtia.
Parin päivän jälkeen suihkutin koko kasvin huolellisesti vedellä ja tutkin luupilla löytyisikö eläviä oliota. Hyvin olin pohjatyöni tehnyt, sillä yhtään örkkiä en nähnyt kuleksimassa. Yksin verannalla joutui Raukka varjossa asustamaan noin viikon verran. Sitten kovia kokenut sitruuna pääsi aurinkoon talon seinustalle, kauas muista kasveistani. Pyretriiniä terästettynä alkoholilla suihkutin vielä kaksi kertaa, reilun viikon välein. Sen jälkeen vaihdoin Raukan mullan hyväksi sitrusalustaksi, annoin sen nauttia ympäri vuorokaudet ulkona hienosta kesästä ja aloitin varovaisen lannoituksen.
Salainen aseeni, örkkivesi, oli toki koko ajan käytössä. Keitän raparperin lehdistä tiukan liemen, jota suihkupullolla suihkuttelen kesäaikana kaikille sitruksilleni. Raparperistä me syömme lehtiruodit, vaikka puhutaankin varsista. Vihreä lehtiosa sisältää paljon oksaalihappoa, joka on yksi voimakkaimmista orgaanisista hapoista. Sitä kun suihkuttelee kirvakansalle, loppuu vipinä ja viuhtominen, eivätkä mokomat imeskele minun sitruksiani.
Mukava oli seurata, kuinka sitruuna reipastui. Se alkoi kasvattaa uusia lehtiä, punaisia alkuja, joista päättelin, että se saattaisi olla joku Femminello-ryhmän sitruunoista. Kasvua tuli niin paljon, että pystyin jo vähän muotoilemaan sitä.
Uudet kasvustot… 
…olivat kauniin punertavia.
Syksyn tullessa se lähti kohti talvea terveenä ja reippaana sitruunapuuna.
Sen pelastuksen päivä oli 23.6. sähkövempainreissulla. Loppukesä ja syksy kului siltä voimia kerätessä ja kasvaessa. Puoli vuotta myöhemmin, 18.12 se avasi meillä ensimmäisen lukuisista kukistaan, noin vuoden kuluttua näemme millaisia sen kypsät hedelmä tulevat olemaan.
https://www.blogit.fi/ihanaisen-sitruunainen-arki/seuraa
Oi mikä jännitystarina ja palkitseva, onnellinen loppu. Piristävä ja raikas tarina näin talvisena myrskyiltana. Pelastetaan edes sitruunat. 🍋🌱
Hassua, miten tämä sitruuna on saanut selvän persoonan mielessäni. Ehkä yhteinen taistelu yhdistää yli lajirajojen 🙂
Ihana pelastustarina! Mutta kyllä on kaupalla pokkaa pyytää 10€ noin kärsineestä, roskiin menossa olleesta puusta 🙈
Rips, itsekin yllätyin hinnasta, roskiskärry on kuitenkin roskiskärry.
Kiva juttu sitruunan kohtaamisesta ja uuteen kasvuun auttamisesta! Sinulla on valtavasti tietoa eri ötököistä.
Kiitos. Kiva, että oli mukava lukea tekstiäni 🙂
Heti rupesin seuraamaan. Tulisipa vaan kesä ja pääsisi pihapuuhiin.
Löysin sattumalta blogisi, täytyy nostaa hattua tälle sinnikkyydellesi. Minunkin pitää keittää raparperin lehtiä kuten neuvoit. Kiitos vinkistä.
Tietoa sinulta ei puutu eikä taitoa. Tervetuloa kurkkaamaan minunkin blogiani.
Pensasmustikkajuttusi sai miettimään, pitäisikö uudelleenistuttaa omani. Ajattelin ottaa niistä pistokkaita keväällä ja kokeilen toimiiko sama menetelmä josta kerron sitrusblogissani.