Uusi elämä pikkutaimille

Kirjoituksessani siemenkasvatuksesta laitoin kuvan pienistä appelsiinin siementaimista, jotka odottivat siirtoa omiin purkkeihinsa. Olivat odottaneet jo pian vuoden eikä pelastusta näkynyt. Kuva poloisista taimista sytytti jotain paatuneessa sitrusomatunnossani ja pohdin mihin taimet pääsisivät kasvamaan. Ulkona satoi lunta, oli pakkasta ja tuulikin vinkui nurkissa. Pienet kasvatuspurkit löytyisivät pihan toiselta puolen kasvihuoneesta. Moiseen naparetkeen en ollut valmis edes pienten taimien vuoksi, omat kylmät varpaat menivät kyllä ohi taimien sykkyräisitä juurista.

Tämä kuva sai minut vihdoin toimimaan.

Tänään sitten välähti! Minäpä kurkistan, vieläkö kaapista löytyisi ne vanhat, isommat kertakäyttömukit. Aikani tongittuani tilavuudeltaan 0,5 litran kaameat vaaleanpunaiset muovimukit löytyivät. Ne ovat kokeneet jo useamman kerran astianpesukoneen, mutta minusta tuntuu niin väärälle heittää niitä pois, kun ovat ehjiä ja kestävät pesun. Kätevä emäntä leikkasi niihin saksilla kahta puolta pienet viillot ylimääräisen veden poistamiseksi ja tadaa, kukkapurkit valmiina käyttöön!

Sitrukset eivät siedä seisovaa vettä juurillaan, joten mullan täytyy olla hyvin läpäisevää ja kasvatusastiassa tulee olla pohjassa reikä. Monet käyttävät ns. Ventipot-ruukkuja, jotka ovat pinnaltaan reikäisiä ja takaavat hyvän ilmankierron. Itse olen pitäytynyt ihan perinteisissä ruukuissa, ajattelen, etteivät juuret saa ilmaa sivuilta maassakaan, joten huolehtimalla vedenpoistosta, olen pärjännyt mainiosti. Sitäpaitsi Ventipotit ovat minusta rumia. Oli taimi kuinka pieni tahansa, laitan ruukun pohjalle vedenpoistoreiän lisäksi aina ”viemäröinnin” leca-/ruukkusorasta. Tarkoitan sillä kerrosta soraa ruukun pohjalla. Tämän soran eristän varsinaisesta multatilasta esimerkiksi palasella vanhaa lakanakangasta. Näille pienille appelsiinin taimille laitoin kerrosten väliin vain palan vessapaperia, sillä nämä eivät ole niiden lopulliset kasvatusastiat. Tässä kohden huomautuksena, että lautaselta kastelu ei tietenkään tällöin onnistu. Eli jos olet lautasen kautta kastelija, joudut joko muuttamaan kastelutekniikkasi tai istutus tällä tavalla ei sovi sinulle.

Sitrukset viihtyvät happamassa mullassa. Sekoitan itse niiden kasvualustan havu/rodomullasta, lisään siihen vähän orkideamultaa ja leca-/ruukkusoraa.  Lisään myös aina vähän varastolannosta, se voi olla hyvin palanutta ja turpeeseen kuivitettua lantaa , kanankakkarakeita tai valmista pitkävaikutteista sitruslannosta. Pienille taimille vain vähän, sillä ne palavat helposti, jos maa on liian vahvaa. Tällä seoksella täyttelin siis vaaleanpunaiset kasvatuspurkkini ja kirjoitin niiden kylkeen permanenttitussilla appelsiini. Muuten olisin varmasti jo tehdessäni unohtanut mitä ne ovat. Tästä unohtamisesta on vahvaa kokemusta useammalta vuodelta. Kesällä mullanvaihto ja istutuspuuhat ovat helppoja, kun voin ruukutuspöydälläni helposti humauttaa mullat pitkin pihaa eikä haittaa yhtään. Sisällä en halua sotkea multaa ympäriinsä, joten täytän purkit valmiiksi vadin päällä ja kaivelen taimet idätysastiasta lusikan varrella lavuaarissa. Mahdolliset multaroiskeet on sitten helppo siivota pois.

Näistä aineksista muodostuu pikkuisten taimien uusi kasvualusta. Pohjana havumultaa, lisänä leca-soraa, orkideamultaa ja ripaus pitkävaikutteista lannoitetta Chicci di Solea.

Vaikka taimet olivat maan päällä pieniä, ne olivat ehtineet kasvattaa melkoiset sykkyrät multatilaan. Varmasti vähän juuria katkeili, mutta ihan hyvät juuret löytyi kaikille taimille. Siementaimet kannattaisi ruukuttaa uudelleen kun ensimmäiset kasvulehdet puhkeavat, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Valmiiksi täytettyyn purkkiin työnsin sormella reiän mahdollisimman syvälle ja sinne upotin juuriston niin suoraksi kuin onnistuin. Lopuksi hyvä peittely juurenniskaa myöden, taimet tulee ruukuttaa samaan syvyyteen missä ne olivat aiemminkin. Tiivistyksen teen vedellä. Laitan taimet vuorotellen ihan rohkeasti hanan alle haaleaan veteen. Tarkistan, että pohjareiät valuttavat ulos ja jätän mullan imeytymään. Seuraavan kerran ohi kävellessäni kastelen purkit uudelleen läpi asti ja tarkistan, että taimet ovat edelleen hyvässä asennossa ja oikeassa korkeudessa.

Nyt alkaakin loppusuora häämöttää. Huuhtelin purkkien ulkopinnan, lavuaarin ja siivosin jäljet. Purkit vielä hetkeksi lavuaariin, jos valumavettä vielä riittää. Nyt pienet appelsiinit saavat mahdollisuuden ja pääsevät kasvivalojen alle isompiensa joukkoon. Kunhan niille kasvaa runkoon vähän paksuutta, ne pääsevät vartettaviksi perusrungoiksi muihin sitruksiin tai sitten ne unohtuvat omiin purkkeihinsa, kunnes purkit halkeavat ja huomaan unohtaneeni ne jälleen. 

Tässäpä nyt kaikki reippaina uutta elämää aloittamassa.

Siementaimet eivät ole listallani ensimmäisiä, minusta varttaminen ja pistokaslisäys on mukavampaa, silloin saan heti tuottavia taimia. Siementaimien hedelmätuotantoon menee helposti kymmenisen vuottakin, eivätkä taimet useinkaan ole lajikepuhtaita.

Talven pimeydessä pienestä, kiveltä näyttävästä siemenestä puhkeava uusi elämä tuo kuitenkin aina uskoa alkavasta keväästä ja auringon paluusta keskelle hämärää pohjolaa. Mullan pinnalle nouseva vihreä alku tuottaa iloa, vaikka jäisikin lopulta vähän pidemmäksikin aikaa vaille suurempaa huolenpitoa.

Kolmilehtisitruksen siementaimi on päättänyt nousta kohti valoa.

https://www.blogit.fi/ihanaisen-sitruunainen-arki/seuraa

Kirjoittanut RA

Hapannaamainen sitrusharrastaja eteläisestä Hämeestä

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.