C-vitamiinipommi sitruslimonadi

Pienenä tyttönä seikkailukirjoja lukiessani saatoin mielessäni maistaa sitruunalimpparin, jota sankarin äiti toi kannussa kuumana kesäpäivänä. Herkkua sai toki kaupastakin, mutta uskoin aina, että itse tehty sitruunalimppari on niin hyvää, ettei sellaista voi teollisesti valmistaa.

Tämä erä sitruunoista ja limeteistä tehtyä limpparia on väriltään voimakkaan harmaata.



Olen nyttemmin pääsyt tasolle, jossa voin tämän arvioni oikeaksi todeta, ja jolla voin tästä juomasta nautiskella. Yritin muistella kuka ja missä vinkkasi ohjeen tiivisteeseen, josta voi tehdä limonadia, mutten parhaalla tahdollanikaan kykene palauttamaan sitä mieleeni. Ensimmäisen kerran omaa limonadia maistettuani, totesin, että se on juuri niin hyvää kuin kuvittelinkin, kirpeää, mutta sokeri pyöristää hienosti hapokkuutta. Raikkaus ehkä pääsana kuvauksissa. Seuraavalla valmistuskerralla mielessäni alkoi vilkkua punaiset valot, olisiko voinut johtua hammaspeikoista, joiden näin hihkuvan riemuissaan, ja taputtavan käsiään kattilan reunalla? Kun valmistusaineet koostuvat sokerista ja sitruunasta puristetusta mehusta, täytyy hammaskiilteen olla kovilla. Sitruunahappo pehmentää kiillettä ja sitten sokeri ruokki noita tanssivia hammaspeikkoja. Pitäisikö ohjetta ruveta muokkaamaan?

Sileäkuorisitruunoita, bergamotti, appelsiini, persianlimetti ja sitruunat pääsivät maustamaan tätä pullollista.


Laitan esille ohjeen, josta lähdin liikkeelle ja joka oikeasti on herkkua! Tätähän ei tarvitse joka päivä lipittää ja xylitoli-pastilli perään pelastaa varmasti paljon. Kuorittavat sitruunat olisi varmasti hyvä olla luomua, jos omia sitruunoita ei satu olemaan tarjolla.

4 dl vettä
4 dl sitruunasta puristettua mehua (noin 5-6 sitruunaa)
2 dl sokeria

Kuori sitruunasta kuoren keltainen osa kuorimaveitsellä. Laita kuoret kiehumaan kattilaan noin 10 minuuttia.

Siivilöi kuoret keitoksesta, itse nostelen ne teesihdillä.

Lisää sokeri ja anna kiehahtaa vielä.

Purista sitruunoiden mehu ja lisää se keitokseen. Itse siivilöin jo tässä lisäysvaiheessa ensimmäisen kerran.

Pullottaessa kannattaa vielä siivilöidä. Jäähtyneenä säilyy jääkaapissa useamman päivän.

Laimennus noin 1/4 tai tietysti oman maun mukaan. Laimennokseen käytän hapotettua vettä, varmaan kupliva pullovesikin käy. Ilman kuplia tästä varmaan tulee hyvää sitruunamehua.

Sitrussatoa matkalla limonadiin.




Koska aloin kuvitella aamua, jolloin hammaspesulle mennessäni huomaan omistavani pelkät ikenet, päätin kokeilla muita makeutuskeinoja sokerin sijaan. Makeutusaineisiin perehtyessäni, stevia-kasvista uutettu makeutusaine vaikutti kiinnostavalle. Stevia kuuluu asterikasveihin ja sitä on käytetty makeutukseen jo 1970-luvulta. Siitä muodostettavat stevioliglykosidit ovat huomattavasti makeampia kuin tavallinen sokeri ja mikä parasta ne eivät kelpaa pienille vihollisilleni, hammaspeikoille. Plussana tulee myös stevian kalorittomuus. Sallittu annos vuorokaudessa on 4 mg painokiloa kohti, eikä stevian ole todettu aiheuttavan ihmisille mitään haittoja. No eihän steviaa lusikalla lähdetä suuhun lappaamaan, joten sallitut rajat jäävät vielä kauas, tässä kohden voin nolona myöntää, että sokerisuositusten vuorokausiannoksiin en perehdy. Tiedän, että minulla on ihan omat rajat, nimittäin niin paljon kuin maha vetää. Steviasta mainittiin jälkimakuna karvaus, mutta olihan tätä kokeiltava.

Vielä on matkaa persianlimetin kukista virvoitusjuomaan.


Korvasin ensimmäisessä kokeilussani sokerin kokonaan stevialla. Heti juomaa maistettuani, tiesin, miksi karvaus oli mainittu teksteissä. Limppari oli kyllä hyvää, mutta siinä oli selkeä sivumaku, joka vei osan makunautinnosta. Seuraavassa erässä kokeilin korvata osan sokerista stevialla ja laittaa loput sokeria. Kokeilu oli selkeästi onnistuneempi, mutta kyllä hammaspeikot tuosta määrästä jo saivat porakoneisiinsa ja kaivertimiinsa hyvät terät. Ehkä hakun heiluttamiseen tarvitsisi saada enemmän sokeria, mutta uskon, että tällä sekoituksella jälki ei pitkän päälle hammaslääkäriä hymyilytä.

Tässä persianlimetit jo poimintavalmiina.



Xylitoli, toiselta nimeltään koivusokeri on myös hammaspeikoille epämieluisaa. Ne eivät voi käyttää sitä hyväkseen ja tutkimuksissa xylitolin on todettu jopa pystyvän korjaamaan alkaneita kiillevaurioita. Kariesbakteerit eivät myöskään lisäänny, jos eivät saa energiaa. Lisäksi xylitolia estää bakteeriyhdyskuntien eli plakin kiinnittymistä hampaan pintaan. Voisiko xylitolista löytyä apu limpparipulmaani? Omassa pikku noitakeittiössäni voisin kyllä kokeilla kokata hammasystävällistä juomaa, ei muuta kuin tilaamaan xylitolia 1 kg pussi. Kyseinen jauhe näyttää muuten ihan tavalliselta sokerilta. Xylitolin käytössä täytyy huomioida, että joillekin se aiheuttaa jo pieninäkin määrinä mahavaivoja.

Erinäisten kokeilujen jälkeen olen päätynyt seuraavaan reseptiin, joka ei ole yhtä herkullinen kuin pelkällä sokerilla tehty, mutta silti voittaa minusta kaupan juomat.

4 dl vettä
4 dl sitruksista puristettua mehua (esim. sitruunaa, limettiä ja bergamottia)
0.75 dl kiteistä steviajauhetta
1 dl xylitolijauhetta

Muuten valmistus ihan alkuperäisen reseptin mukaisesti.

Nykyisin puristan aina sekaisin erilaisia sitruksia ja ainakin limettimehua lisään sitruunoihin, jos muuta ei löydy kypsinä. Olenpa ostanut välillä kaupastakin jonkun yksittäisen hedelmän sekoituksiini. Lime tuo minusta mukaan ekstra raikkautta, appelsiini puolestaan pehmittää makua.

Itse tehty limonadi on kiva vieminen.



Hammaspeikkojen hyvinvointia yritän limpparissani hankaloittaa ja hedelmän hyödyt tulevat käyttöön, toisin kuin teollisissa virvoitusjuomissa, joissa lisäaineet ja sokeri tai keinomakeutusaineet ovat isossa osassa. Limppari on lemppari, kesäpäiviä odotellessa!

https://www.blogit.fi/ihanaisen-sitruunainen-arki/seuraa

Kirjoittanut RA

Hapannaamainen sitrusharrastaja eteläisestä Hämeestä

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.