Ulko-ovella sen huomasin. Ihana ja kevyt tuoksu, joka leijui vastaani kuin herkin parfyymi. Mistä tämä oikein tulee vai onko meille tullut joku tuoksutaituri kylään? Nenä pitkällä seurasin feromonipolkua ja päädyin ensimmäisen sitruunapuuni viereen. Miten tämä puu nyt voi tuoksua näin hyvälle? Syvällä lehtien keskellä huomasin valkoisen kukan, ihanan tuoksun lähteen. Ensimmäinen kokemukseni sitruunankukinnasta jätti lähtemättömän vaikutuksen, siihen tunteeseen pystyn edelleen palaamaan, vaikka aikaa on kulunut ja kukkivia sitruksia on meillä nykyään lähes ympäri vuoden.
Hassu juttu, mutta kasvit, nuo paikalleen juurtuneet ystävämme, viestivät yllättävän paljon. Meidän aistimme eivät ole virittyneet oikealle taajuudelle, mutta kysäisepä touhukkailta mehiläisiltä. Ne voivat kertoa mesiviittojen ohjauksesta ja ihanasta tuoksujen tarinasta. Tuhohyönteiset puolestaan kertovat harmillisista varoitusviesteistä, joita kasvit lähettävät toisilleen pikku puraisun jälkeen. Tällöin naapurit erittävät kiusallisia aineita häiritsemään ahkerien tuhohyönteisten arkista puurtamista. Kasvit voivat tehdä itselleen kasvutilaa juurieritteiden avulla tai suunnata omat lehtensä naapurin lehdistä tulevien heijasteiden avulla parempaan asentoon. Ja maaperätutkimus on vahvaa osaamista kasvimaailmassa. Eipä kannata kuivaan maahan lähteä juuriaan työntämään, kun kosteaa löytyy lähistöltä. Sitä paitsi symbioosissa sienten kanssa on aina mukavampaa kuin yksin elely. Sitruunan kukkien lempeä tuoksu johtuu kuitenkin lisääntymisen tarpeesta, tuosta elämää ylläpitävästä perimmäisestä voimasta.
Kukkien tuoksu tulee eteerisistä, haihtuvista sitrusöljyistä. Jos asiaa lähtisi tarkemmin tutkimaan, eipä nuo öljyt olisikaan kemiallisesti ihan oikeita öljyjä, vaan kukapa pikkuseikkoihin tarttuisi. Ovat aina olleet sitrusöljyjä, joten miksipä toimivaa nimeä vaihtamaan. Näitä haihtuvia aineita on erityisen paljon hedelmän kuoressa, paljon löytyy myös kukista, mutta mukavaa kyllä, myös lehdissä ja oikeastaan koko kasvissa löytyy näitä tuoksuvia yhdisteitä. Jos tuoksun saisi tähän tekstiin näkyviin, menisin nyt hieromaan sitruunan lehteä sormieni välissä ja antaisin teille sen raikkaan tuoksun. Näitä tuoksuöljyjä käytetään erityisen paljon hajuvesiteollisuudessa sekä kemian- ja lääketeollisuudessa. Sitruksilla on siis paljon muutakin annettavaa ihmiskunnalle kuin hedelmät.
Sitrukset lisääntyvät suvullisesti. Silloin tarvitaan kukkia, jotka voivat pölyttyä. Pölyttyneestä kukasta muodostuu hedelmä ja sen sisällä kehittyvät siemenet, jotka kasvualustaan päädyttyään lähtevät jatkamaan ikiaikaista kiertoa.
Pölytyksessä kukassa olevan emin luotille pitää saada heteissä olevaa siitepölyä. Kasvit voivat olla itsepölytteisiä, tuulipölytteisiä tai hyönteispölytteisiä, sitrukset ovat näitä kaikkia. Niinpä siementaimi ei vastaa useinkaan kasvia josta hedelmä on poimittu, sillä ihmismateriaaliin käännettynä isänä voi olla vaikka greippi ja äitinä mandariini, josta siemen poimittiin. Näin lapsi olisi sitten greipin ja mandariinin geenejä omaava yksilö. Sitruksen kukat ovat pääsääntöisesti kaksineuvoisia, niissä on sekä heteet että emi samassa kukassa. Joskus sitruksetkin haluavat vain huvitella ja silloin kasviin ilmestyy myös pelkkiä hedekukkia, niistä levitetään siitepölyä, mutta niihin ei tule hedelmää, eikä kasvi joudu kuluttamaan voimiaan hedelmän kasvatukseen. Näin bilsanopena tästä voisin kirjoittaa lisää ja lisää, mutta pakotan itseni nyt irti aiheesta, ettei tästä muodostu yllättäen kasviopillista luentoa.
Ihanat sitrukset voivat kantaa yhtä aikaa kukkia, raakileita ja kypsiä hedelmiä. Nautit mistä tahansa vaiheesta tai kaikista yhdenvertaisesti, sitrukset tarjoavat iloa läpi vuoden. Esimerkiksi monilla sitruunoilla kukinta on neljä kertaa vuodessa. Sitruunan kypsyminen käyttövalmiiksi vie kukinnasta noin vuoden ja kukinta kestää yleensä useita viikkoja. Niinpä yhdessä sitruunapuussa on sekä kukkia, pieniä raakileita että isoja raakileita tai kypsiä hedelmiä.
Vieläkö voit olla vailla tällaista iloa?
https://www.blogit.fi/ihanaisen-sitruunainen-arki/seuraa
