Mitä tehdä kaikille siemenille, jotka jäävät tiskipöydän nurkalle tai sitruspuristimeen kun varsinainen hedelmä on käytetty hyväksi? No tietysti niistä kasvatetaan uusia sitruspuita, vaikka koti on jo pullollaan entisiäkin!
Sitrukset ovat sekä tuuli- että hyönteispölytteisiä, mikä rikastaa siementaimen perimää. Sitrukset nimittäin risteytyvät huolettomasti keskenään. Voit siis saada siemenkasvista jotain ihan muuta kuin mitä odotat, varmaa on vain, että kyseessä on sitrus. Lisäksi useimmat kaupassa myytävät hedelmät ovat jo valmiiksi risteytyksiä ja niiden taustalla on siis jo geneettistä monimuotoisuutta. Toki on niitäkin, jotka periytyvät puhtaasti, mutta geneettinen arpa on aina arvaamaton, Esimerkiksi sormilimetin siemenestä kasvaa sormilimetti, meillä tuttavallisemmin nakkipuuksi kutsuttu kasvi, mutta mandariinin siemenestä meille kasvoikin mannaryynipuuksi nimetty risteytys.
Jossain lähteissä olen nähnyt neuvoja siemenen kuorimisesta ja pelkän ytimen käyttämisestä siemenkylvöön. Itse olen aina ajatellut, että siemen sinällään on tarkoitettu kylvettäväksi, ellei tieteellisesti ole todistettu, että tarvitaan vaikka kaverin suoliston läpi pyrähtäminen, että itäminen onnistuu. Joillekin siemenille stratifiointi eli kylmäkäsittely on tarpeen. Sitruksissa esimerkiksi kolmilehdille (Citrus trifoliata) suositellaan joissakin lähteissä kylmäkäsittelyä ja toisissa ei. Niinpä kolmisitruksistani puolet päätyi kasvatukseen jääkaapin kautta ja toinen puolikas suoraan huoneenlämpöön. Kas, koskaan ei voi olla varma, niin parempi ottaa kaikki keinot käyttöön. Nyt jännityksellä odottelen kumpi keino tuntuu tehoavan.
Lauttaidätyksessä desinfioituun, läpinäkyvään astiaan kaadetaan vettä, johon laitetaan vaikkapa styrox-pala kellumaan. Suodatinpussista sopiva, kasteltu pala lautalle ja siemenet sen päälle. Kansi päälle ja purkki valon alle. Kun sirkkajuuri ja sirkkalehdet ilmestyvät, taimet voi siirtää kasvualustaan, vaikkapa sammalnappeihin. Toiset idättävät siemenet mielellään minigrip-pussissa kahden kostean talouspaperin välissä ja valon alla. Tapoja on monia, yhdelle sopii toinen ja kolmannelle neljäs tapa. Minulle sopii hyvin perinteinen idätys.
Puhdistan siemenet huolellisesti hedelmälihasta, yleensä huljuttelen niitä teesihdissä vesihanan alla. Kuivaan ne talouspaperilla ja tässä vaiheessa kirjoitan nimilapun. Kuulostaa hullulle, mutta kannattaa kuitenkin. Niin monta kertaa olen todennut muistavani pistokkaan lajin, siemenen alkuperän tai juuri istutetun pienen taimen lajikkeen. Ja muistankin todella hyvin, noin 3 minuuttia. Sitten muut mielessäni risteilevät ajatukset onnistuvat peittämään tämän tiedon ja joudun kelaamaan koko ajatuskudelman hitaasti takaperin ja ehkä muistan mitä olin tekemässä.
Seuraavaksi otan puhdistetun muovirasian, käytän usein läheiseltä vadelmatilalta saamiani kertakäyttöisiä, läpinäkyviä myyntirasioita. Nehän kestävät uudelleen käyttöä ja pesua. Käytän multana usein taimimultaa, jota kevennän hiekalla tai orkideamullalla. Siemenet purkkiin, kastelen huolellisesti mullan niin, että pohjareiät valuttavat ylimäärän pois. Kansi päälle ja purkki mielellään johonkin pohjalämmön päälle, vaikkapa lattialämmitykselle tai patterille. Kun pieni vihreä piippa rohkenee nostaa katseensa mullasta, siirrän taimet valon alle. Ne pärjäävät mainiosti ihan valoisalla ikkunanlaudalla, mutta minulla on isoja ledivaloja isoille sitruspuilleni, joten siementaimet pääsevät jonkun purkin reunalle nauttimaan oman osansa valosta.
Kun kasveissa näkyy selkeästi ensimmäiset kasvulehdet, pyrin ruukuttamaan ne omiin purkkeihinsa itse sekoittamaani kasvualustaan. Usein se jää aika pitkään pyrkimykseksi ja taimi poloiset nököttävät ilman mahdollisuutta pienessä purkissaan. Siemenistä tulee usein kaksosia. Tiedät istuttaneesi yhden appelsiinin siemenen, mutta taimia on kaksi, vaikka kuinka monesti lasket. Nämä veikkoset voit huoletta erottaa toisistaan ja saada kaksi kasvia, niillä on molemmilla omat juuret.
Kasvualusta on sitrusten kanssa merkityksellinen. Ne pitävät happamasta maaperästä eikä multa saa olla tiukka betonipaakku. Esimerkiksi havukasvien multaan on hyvä sekoittaa leca-soraa ja orkideamultaa tai vaikkapa kookoskuitua, että pohjasta tulee riittävän ilmava. Valon merkitystä ei myöskään voi talviaikaan riittävästi korostaa. Kannattaa laittaa taimet kaikkein valoisimpaan paikkaan kasvamaan.
Siemenistä kasvaa usein taudeille vastustuskykyisiä ja terveitä puita. Niiden sadontuottoa joutuu odottamaan usein kymmenisen vuotta, toisin kuin pistokaslisäyksellä, jolloin saa lajikepuhtaan, valmiiksi maturoituneen ja tuottavan kasvin. Sitrukset ovat kuitenkin viherkasveinakin erityisen kauniita ja tuoksuvia. Niiden lehtiä voi käyttää ruuanlaittoon, esimerkiksi thai-ruuat ilman ryppylimetin lehtiä ovat kuin kuutamo vesisateessa. Siemenkasveihin voi myös varttaa erilaisia muita sitruksia ja tehdä oman perhesitruksen.
Aina löytyy syy kylvää sitruksen siemenet, taimia voi jakaa vaikka tuttaville, jotka eivät vielä osaa varoa sitrusten sisäänmarssia kotinsa ovesta.
https://www.blogit.fi/ihanaisen-sitruunainen-arki/seuraa
Hei, näitä juttuja on niin kiva lukea 😊 Mistä voisi gankkua kolmilehtisutruunan ja nakkiouun siemeniä? Sitrushulluus on iskenyt auringon myötä 😅
Heippa! Kiva, jos blogia on kiva lukea, sitä on myös kiva kirjoittaa 🙂 Kolmilehden ja nakkipuun siemenet ovat vähän hankalia hankittavia, laitan sinulle s.postia asiasta.