Kolme kovaa veetä: valo, vesi ja viileys

Syksy kolkuttelee nurkissa ja keväällä piharuukkuun hetken mielijohteesta ostettu sitruunapuu näyttää niin hyvälle. Ja hedelmiäkin siinä on, mutta ovat vielä ihan vihreitä. Miten sitä voi poiskaan heittää, pärjäisiköhän se sisällä?

Talvella tämä sitruuna (Citrus x limon) päätti pudottaa kaikki lehtensä. Nyt on jo mukavasti uutta kasvua näkyvissä ja muutamia sitruunoitakin kypsymässä.

No tokihan se pärjää, vaatii vain pari pientä kikkaa ja sitrukset selviävät talvesta. Saattavat toki joskus pudottaa lehtiä, mutta kevätaurinko tullessaan korjaa monta ongelmaa, kolottavat luut ja puuttuvat sitruksen lehdet, muun muassa. Sitrukset kannattaa nostaa sisälle, kun päivälämpötila on lämpimänä syyspäivänä mahdollisimman lähellä sisälämpötilaa. Shokki nimittäin voi tappaa sekä sitruksen että nisäkkään.

Monet sitruksista voivat talvehtia ihan ikkunanlaudalla. Alapuolella paahtava patteri koituu kyllä usein kuolemaksi. Paras paikka sitrusten talvehdittamiseen on vähän viileämpi ja valoisa tila. Kerrostalosta sellaista on hankala löytää ja niinpä tarjolla oleva tila on tuunattava mahdollisimman hyväksi. Jos kaikkien ikkunoiden alla on patteri, olisi sitrukselle hyvä löytää ikkunan viereen pieni pöytä, tuoli tai muu alusta, jossa se saisi maksimaalisesti valoa, muttei joutuisi asustamaan suoraan lämmönlähteen päällä.

Sulassa sovussa kohti talvea. Etualalla kukassa rangpurinlimetti (Citrus x jambhiri ’Rangpur’)

Meillä omakotitalon lasiveranta muuttuu talviaikaan orangeriaksi. Kuulostaa hienolta, mutta tarkoittaa vain käytäntöä, jossa suljen lämpimän verannan ovet asuinhuoneisiin ja otan sieltä lämmityksen pois. Lämpötila putoaa noin +12°c – +17°c lämpöön, riippuen ulkolämpötilasta. Kaikki sitrukset viihtyvät hyvin, mutta valitettavasti kaikki eivät mahdu sinne. Niinpä auto on joutunut joustamaan mukavuudestaan, ja osa ruukuista kannetaankin talveksi autotallin hellään syleilyyn. Syksyllä kaikki näyttää hyvälle, mutta talven mittaan sitruskärpänen iskee kasvattajaan, pienet siementaimet pääsevät ruukkuihin ja pistokkaat löytävät uudet kasvualustat. Kevättalvella taianomaisesti ja ihan itsestään purkit ja ruukut ovat lisääntyneet ja kulkeminen niiden välissä hankaloituu.

Mistä näitä puskia oikein ilmestyy?

Lämpötilan lisäksi onnistumiseen vaikuttaa valo. Sitrukset ovat pitkän päivän kasveja ja kuolevat pimeydessä. Kaipa niille tulee kaamosmasennus vähän kuin osalle meistäkin. Riittävä valomäärä pelastaa kerrostaloasunnon lämpimän huonetilan, kunhan kastelu muistetaan suhteuttaa kasvuolosuhteiden mukaiseksi. Lokakuussa, valon vähetessä, lisävalo on oikeastaan välttämätön. Ei tarvitse hankkia hienoja kasvivaloja puutarhaliikkeistä tai tilata hifisteleviä kasviledejä nettikaupasta. Toki sekin on mukavaa, jos rahallinen tilanne antaa myöden ja kasveja on vain vähän, esimerkiksi se keväinen hapankvatti. Meillä on käytössä ihan rakennustöihin tarkoitetut ledivalaisimet. Värilämpö saa mielellään olla yli 4000 Kelviniä. Itse panostan eniten Lumen -arvoon, mitä enemmän valotehoa, sen paremmin näyttävät sitrukseni voivan. Valotehon määrää en osaa kyllin korostaa, mitä enemmän valoa, sen onnellisempi kasvi ja hoitaja.

Kastelun merkitystä ei myöskään voi vähätellä. Mitä viileämpi on ympäristö, sen vähemmän vettä sitrukset tarvitsevat. Huoneenlämmössä tulee valoa olla tarjolla ja samalla myös huolellinen kastelu, sillä sitrukset jatkavat elämäänsä kuin kesäaikaan. Sitrukset eivät saa koskaan kuivua kokonaan. Ne osoittavat mieltään nostamalla lehtiä pystyyn ja rullaamalla niitä. Lehtien viestiessä kuivuudesta alkaa jo olla talviaikaan kiire. Koko kasvi ruukkuineen kannattaa viedä suihkun alle ja antaa kunnon sateen kastella ruukku, multa ja lehvästö. Tunnin parin imeytymisen jälkeen sama käsittely uudestaan. Multa saattaa päältä olla vähän kostean tuntuinen, mutta syvempi tonkaisu osoittaa koko kasvualustan olevan kuin pölisevä erämaa ja sen kunnollinen kostutus vaatii aikaa. Vesi lirahtaa helposti ruukusta läpi ja kasvualusta kostuu vain pinnasta. Myös ruukun materiaali vaikuttaa kasteluun, huokoinen terrakotta imee itseensä vettä ja kuivattaa multaa, mutta jossain määrin myös varastoi kosteutta. Muoviruukku on kuin ämpäri, jonka pohjassa on reikä. Vesi pysyisi sisällä, mutta reiän kautta pääsee lirisemään ulos.

Sileäkuorisitruuna (Citrus x meyerii) kypsyttää hedelmät keltaisiksi, kun syksyllä ilma vähän viilenee.

Ruukkua enemmän vaikuttaa kastelija itse. Oletko miettinyt, josko sinun kastelutyylisi sopisi parhaiten lumpeelle tai kaktuksille? Ei hätää sitruksia oppii kastelemaan, kyse ei ole mistään rakettitieteestä, vai veden määrän suhteuttamisesta ympäristöoloihin ja kasvin vaatimuksiin.

https://www.blogit.fi/ihanaisen-sitruunainen-arki/seuraa

Kirjoittanut RA

Hapannaamainen sitrusharrastaja eteläisestä Hämeestä

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *