Sitruselämää

Kukapa meistä ei olisi joskus haaveillut ihanasta kesäpäivästä lepotuolissa, sitrukset tuoksuvat ympärillä ja vieno tuuli viilentää auringon paahtamaa rantahiekkaa. Aika pienellä panostuksella ainakin sitruskohta tästä unelmasta on helposti toteutettavissa.



Sitrukset lienevät maailmassa eniten viljelty hedelmäryhmä, toisena kirii banaani ja hyvänä kolmosena viinirypäle. Sitrukset kuuluvat ruutakasveihin (rutaceae) ja ovat kasviopillisesti, hassua kyllä, ihan virallisesti marjoja. Marja tai hedelmä, samapa tuo, sillä erilaiset sitrukset valloittavat helposti kasvattajansa sydämen, vievät mennessään pikkurillin lisäksi monta muutakin osaa. Esimerkiksi meillä osa sitruksista viettää talvensa lempeässä viileydessä autotallissa. Missäpä auto sitten talvensa viettää? No tietysti ulkona hangessa ja pakkasessa. Herkkä, kukkivien sitrusten karamellimainen tuoksu autotallissa korvaa pakkasella auton ikkunoiden raaputtamisen vaivan. Toki autotallin voisi järjestää ja kaikki mahtuisi sisään, mutta se ei tunnu houkuttelevalta puuhalta.

Lasiverannalla kohti talvea syyskuun lopulla

Sitruksista ainakin sukaattisitruunoita tiedetään viljellyn jo 4000 vuotta eaa. Mesopotamiassa. Ketkäs muut kuin kiinalaiset aloittivat sitrusten varsinaisen viljelyn noin 500 vuotta eaa., siinä se meni kirjanpainamisen ja ilotulitusrakettien ohessa sitrusten viljelykin. Kovin olivat ehtiväisiä jo silloin. Tiedetään, että Eurooppaan sukaattisitruunat matkasivat Aleksanteri Suuren mukana ja aluksi ihan hajustekäyttöön. Ravinnoksi sitä uskallettiin käyttää vasta myöhemmin.

Kirjolehtisukaattisitruunan (Citrus medica var. sarcodactylis ´variegata`) lehdistö viehättää ihan ilman hedelmiä ja kukkiakin.
Kirjolehtisukaattisitruunan eli Buddhan käden hedelmä.


Mitä ihmettä ne sitrukset sitten oikein ovat? Monelle mieleen tulee vain perinteiset sitruuna ja appelsiini, mutta sitruslajeja, lajikkeita ja niiden risteymiä on satoja. Listaan tähän yleisimpiä teille ajateltavaksi. Ja ettei menisi liian helpoksi, nämä tietysti risteytyvät keskenään ja kaikista löytyy paljon erilaisia lajikkeita.

• limetit
• pomeranssit
• pomelot
• sitruunat
• sukaattisitruunat
• greipit
• mandariinit
• appelsiinit
• kumkvatit


Monelle meistä sitrusten kanssa yhteinen aika alkaa jonain keväänä, kun ostaa lähimarketista kääpiösitruksen tai kääpiömandariinin nimellä myydyn hapankvatin. Hapankvattien ja kumkvattien kauppanimeämisessä näkee usein rikasta mielikuvitusta. Yhteiselämä päättyy valitettavan usein ensimmäisenä talvena, kun prinsessaihoinen sitrus heittää koko lehtiverhonsa patterin väliin ja hedelmätkin maistuvat happamilta. Kuka näitä haluaa harrastaa? Lähempi tutustuminen hapankvattiin tuo kuitenkin esiin sen upean maun marmeladeissa ja kaunis kukinta ja kauan kypsinä puussa pysyvät hedelmät täyttävät sen kauneusarvon. Pienellä perehtymisellä se säilyy vihreänä läpi talven ja ilahduttaa kukinnallaan ja happamilla hedelmillään vuodesta toiseen. Ettei kukaan ajattelisi, että oma peukaloni on jotenkin poikkeuksellisen vihreä, tunnustan heti tappaneeni ainakin kaksi hapankvattia, kunnes jostain internetin syövereistä putkahti hoito-ohje sitruksille. Mitä, eikö nämä olekaan kesäisiä kertakäyttökasveja? Eikö niiden hoito vaadikaan enempää?

Vanha hapankvatti ( Citrus x microcarpa Bunge) jossa nuppuja ja pieniä raakileita.

Nykyään Suomesta löytyy jo paljon sitrusharrastajia. Kasvattaminen lienee tällä hetkellä vähän trendikästäkin. Onneksi löytyy myös puutarhoja, jotka myyvät myös muita sitruksia kuin hapankvatteja. Valistusta toki vielä tarvitaan, usein kasvissa lukee vain sitruuna, jolloin lajike jää arvoitukseksi. Jossain vaiheessa harrastusta huomaa, että tarvitaan vihkonen, johon kasvit ja niiden tiedot kirjataan. Silloin ei ilahduta, jos kaupan nimilapussa lukee vain sitruuna (Citrus x limon). Onko se Verna, Eureka vai kenties punainensitruuna? Keväällä alkaa kuumeinen viestittely harrastussivustolla, kun Euroopasta tilataan kimppatilauksena puita.

Sitrusharrastuksen alkuun pääsee helposti ja edullisesti kylvämällä jostain sitrushedelmästä löytyneet siemenet. Kylvötaimista voi odottaa hedelmiä yleensä aikaisintaan 10 vuoden päästä, varttamalla ja pistokaslisäyksellä hedelmien tuottoon päästään nopeammin. Näistä myöhemmin tarkemmin.

Ryppylimetin (Citrus hystrix) siementaimi



Kaiken kaikkiaan pieni varoituksen sana on lisättävä lopuksi. Kun päästää yhden sitruksen talouteensa, se avaa salaa oven sukulaisilleen ja kutsuu luvatta kaverinsakin asumaan saman katon alle. Oletko valmis siihen?

https://www.blogit.fi/ihanaisen-sitruunainen-arki/seuraa


Kirjoittanut RA

Hapannaamainen sitrusharrastaja eteläisestä Hämeestä

2 kommenttia

  1. Kiitos paljon, kävin heti kurkkaamassa sinunkin sivujasi ja kylläpä näytti ammattimaiselle. Tässä vasta itse opettelen ja ihmettelen näitä toimintoja. Sitrukset on hallinnassa, tietotekniikassa enemmän aukkoja 😀

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.