Kekkilä lanseerasi uuden tuotteen, Välimerenmullan. Hapannaamalta kysyttiin, josko meidän sitrukset suostuisivat juttuun, joka julkaistaisiin käsi kädessä mullan kanssa ja samalla meille tulisi sitten kokeiltavaksi tämä uutuus. Pidimme sitrusten kanssa perhepalaverin ja päätimme, että kyllä se meille sopii. Niinpä pihaan ilmestyi kasa multasäkkejä ja tästä yhteistyökokeilusta kerron nyt tässä tarkemmin.
Hapannaama on aina sekoittanut kasveilleen itse mullan, pohjana olen käyttänyt esimerkiksi havu/rodomultaa, lisännyt siihen orkideamultaa, tai muuta kuoriketta, lisäksi vielä leca-soraa ilmastamaan koko seos. Tästä olen kertonut aiemmin täällä. Sitrukset vaativat kasvualustaltaan happamuutta, se on edellytys, että ne pystyvät käyttämään hyväkseen maaperän rautaa. Ja rauta on kummallinen aine. Paitsi että sitä tarvitaan rautanauloihin, tarvitaan sitä sitrusten hyvinvointiin. Ne vaativat rautaisannoksen enemmän rautaa kuin muut kasvit yleensä.
Tutkiskelin uuden multasäkin takapuolta ja sen tekstejä. Turve eri maatumisasteisena oli yksi raaka-aineista. Tässä kohtaa hapannaaman sisällä asuva pieni viherpiipertäjä irvisti. Hiilinielut ja muut ilmastonlämpenemisjutut soisivat kyllä jo, ettei maaperän turvetta ylenmäärin pöyhittäisi. Raaka-ainelista, jonka näet täältä, sisältää myös kasvusammalta, savea, karkeaa ja hienoa hietaa sekä lisättyä rautaa, Kekkilän Start Grow peruslannoitetta ja Kekkilän juurivoima humusyhdistettä. Tuotteen pH on 5-6. Multapussin koko on 15 litraa ja pakkauksen ulkonäkö kertoo kivasti sisällöstä. Etupuolella hyvinvoiva sitruspuska kasvaa nättinä purkissaan, sellaisen haluaisin itsekin, nimittäin sen hedelminä näyttää olevan sekaisin hapankvatteja eli kalamondiineja, kumkvatteja ja sitruunoita, ainakin. Yhdellä iskulla tulisi kaikki tarvittava tuosta kuvan kasvista.
Rakenteeltaan multa tuntuu käteen mukavalle, se on irtonaista ja väriltään tummaa. Tuoksu on miellyttävä ja multainen. Vanhasta tottumuksesta lisäisin tähän orkideakaarnaa, mutta luotan ammattilaisten reseptiin ja kokeilen kasvualustan suoraan pussista ilman kommervenkkejä.
Ensimmäiseksi kokeilin siirtää multaan pienen Pica-limetin pistokkaan. Purkin pohjalle perinteisesti salaojitus leca-sorasta ja verkko erottamaan sen multatilasta. Sitten pistokas pois pullosta ja ihan normaali istutus ja purkin palauttaminen pohjalämmölle pussitettuna kosteuden säilymiseksi. Pistokaslisäyksestä olen kirjoittanut aiemmin täällä.
Isolla kirkolla käydessä uusi multa herätti ajatuksen, että pitääpä ostaa sitrus koekaniiniksi. Muuten en olisi varmasti ostanut! Uskottehan? Niinpä autoon nostettiin säleikkösitruuna ’Cerza’. Se oli sidottu pieneksi mykkyräksi, joka näytti kyllä vielä hienolta, mutta kokemuksesta uskallan väittää, että noilla solmulla se ei olisi kovin pitkäikäinen. Niinpä siitä tulee samalla vähän väljempi ja harvempi säleikköpuu. Lisäksi koekaniineiksi pääsee muutama talvesta selvinnyt rosmariini ja pieni laakerinpoikanen, jonka jaan kahdeksi. Kevään edetessä isot puut pääsevät ulos ja niiden pintamullaksi kokeillaan myös tämä uusi tuote.
Siinäpä ne nyt kasvavat ja palataan mullan toimivuuteen myöhemmin.
Tästä linkistä voi kurkistaa artikkelia meidän sitruksista,
