Pistokasten lähettäminen postissa

Hapannaamalta kysellään aina silloin tällöin pistokkaita. Vastaanotan niitä myös välillä Euroopasta harrastajaystäviltäni. Pitkä välimatka aiheuttaa välillä toki hankaluutta, kas, lentolippu johonkin Euroopan maahan ei puolison mukaan ole edullista harrastamista. En saata ymmärtää moista ajattelutapaa, mutta postimerkkiin olen sitten päätynyt sijoittamaan. Toki kun käymme Euroopassa lomailemassa tai kylässä ystävien luona, saattaa matkalaukkuun päätyä jokunen pistokas villasukkien ja kalsareiden viereen.

Pienet kolmilehtiappelsiinin, citrangen (citrus x insitorum Mabb.) pistokastaimet vahvistuvat ison ruukun kyljessä.

Pistokkaan lähettäminen vaatii pientä vaivannäköä. Oksan tuuppaaminen kirjekuoreen ja kuoren tipauttaminen postilaatikkoon ei ihan riitä. Perillä saattaa kuoresta löytyä ilman lehtiä oleva kuiva tikku. Sitrukset ovat toki sitkeitä, mutta kannattaa panostaa vähän lähetysvaiheessa. Pistokaslisäyksestä olen aiemmin kirjoittanut täällä.

Pistokasmateriaaliksi kannattaa valita vain hyvinvoivia sitruksia.

Pistokas olisi hyvä saada matkaan heti tuoreena. Sen kosteudesta pitää huolehtia myös postimatkan aikana ja postitus kannattaa tehdä heti viikon alussa, että matkalainen ei joudu seisomaan lajittelukeskuksessa yli viikonlopun. Tosin kirjeposti kulkee nykyään vallan hitaasti ja oksapoloinen voi joutua odottelemaan monessakin paikassa matkansa aikana.

Aaloesta kannattaa käyttää aina alimpia lehtiä ulommasta kärjestä alkaen.

Nykyään käytän itse avuksi soihtukasveihin kuuluvaa lääkeaaloeta eli Aloe Veraa. Leikkaan kasvista pienen pätkän ja tökkään leikatun pinnan aaloen kosteaan limalöllyyn. Aiemmin lähetin märkään paperiin vuorattuna ja sekin toimi suhteellisen hyvin. Aaloessa lienee kuitenkin juurtumista edistävää hormonia, tästä kirjoitellaan usein kasviharrastajien sivustoilla, mutten itse ole etsinyt asiasta tutkimustuloksia, joten en rohkene sellaista väittää.

Seuraavaksi käärin koko leikkauspään kosteaan ja oikeastaan aika märkään paperiin, jonka pujotan pieneen muovipussiin, joita meille on joskus muuttanut jostain. Ovat ihan täydellisiä tähän eikä niillä oikein mitään muuta taida tehdäkään. Vielä pussi nauhalla varovasti kiinni niin, etteivät lehdet rutistu ja rikkoudu.

Tämän paketin pujotan sitten uudelleen suljettavaan pussiin ja sen vielä kuplamuoviin. Kuplamuovin taitettujen kerrosten väliin laitan palan pahvia tukemaan lähetystä taittumiselta.

Tämä koko komeus pujahtaa sitten vielä kirjekuoreen ja sitten hurautetaan autolla kaupunkiin. Meillä postisetä ottaa toki lähtevät lähetykset omasta postilaatikosta täällä maalla, mutta tuntuu huomattavasti varmemmalta viedä pistokas postitoimipaikkaan ja antaa se virkailijan käteen sisätiloihin. Emmehän halua, että pistokas paistuu tai jäätyy pihalla postilaatikkoon.

Kyllä kirjepostia on niin mukava saada!

Kirjoittanut RA

Hapannaamainen sitrusharrastaja eteläisestä Hämeestä

2 kommenttia

  1. Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä. Ihmettelin, kun ystäväni sai postitse mehiläiskuningattaren Italiasta. Miten ihmeessä se mahtoi olla lähetetty? Toinen ystäväni sai lääkelähetyksen, joka oli pidetty koko matkan ajan kylmässä, koska lääke sen vaati. Hienoa, että nykyään on mahdollista lähettää erikoisempiakin paketteja turvallisesti.

    1. Posti on ihmeellinen, jos kulkee 🙂 Mehiläiskuningattaret tuevat meillekin postin avulla, se on ihan yleinen ja turvallinen tapa. Toki Posti-Pate voi hieraista korviaan, kun kirjekuori surisee kassissa!

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *