Talvituhojako tulossa?

Syksy tekee tuloaan ja hapannaamat ympäri Suomenniemen valmistautuvat koitokseen. Asiaa kannattaa pohtia ajoissa, nimittäin…

Voi myrkky ja murhe, talvi teki näkyvää jälkeä sitruskasvustolle, oikeastaan kasvustosta ei voi enää puhua vaan rankametsästä. Ja jos ei tavoitteena ole tehdä metsätöitä ja polttopuita, rankametsä terminä ei oikein anna positiivista kuvaa sitruspuista. Onko kaikki nyt menetetty?

Hapannaama saa keväällä usein huolestuneita viestejä ja ensimmäinen vastaus on aina rauhoittelu, ei hätää, älä heitä kasviasi pois, tutkaillaan ensin tilannetta. Edellisenä talvena omatkin sitrukseni kokivat kovia, ne olivat ensimmäistä kertaa samassa rakennuksessa riikinkukkojen kanssa. Kun väliovi jäi riittävän monta kertaa raolleen, kasvustoja peitti lopulta paksu harmaanruskea pöly. Se luonnollisesti vaikeutti yhteyttämistä ja kasvien hyvinvointia. Jälkikäteen harmittaa, etten huomannut ottaa kuvaa kasvustoista. Keväällä puskat kuljetettiin pihalle, osa liikkui kevyesti ja hapannaama vihelteli, osa vaati kärryjä, apukäsiä ja pitkää pinnaa. Kaikki kuitenkin saatiin pihalle ja ulkona huomasi, että osa kasveista oli kokenut talven karvaasti.

Vahvalla vesisuihkulla suihkuttelu sai pölyn irtoamaan, se oli nimittäin tiukasti kiinni lehdissä. Ja lehdet sitten irtosivat ja lentelivät pitkin pihaa. Lintupöly on rasvaista ja tarttuu tosi tiukasti kiinni alustaansa. Erityisesti iso appelsiinin siemenestä kasvatettu puu päätti heittää talviturkin kokonaisvaltaisesti. Sen latvaosiin jäi tupsut ja alaosa muuttui kauttaaltaan lehdettömäksi. Osassa kasveista pysyi lehdet, mutta pölyn alta paljastui selvä vihannespunkki-invaasio. Onneksi suurin osa puskista oli kuitenkin kunnossa.

Ihan ensimmäiseksi tartuin oksasaksiin ja annoin mannaryynille kyytiä. Se oli koko talven taas laahustanut pituutta kattoa pitkin vaakatasossa. Vähän hämärässä leikkelin reilusti metrin korkeutta alas ja sivut sieviksi ja kompakteiksi. Seuraavana aamuna sitten huomasin, että leikkaamani oksat olivat olleet täynnä nuppuja. Puuhun jäi viisi nuppua. Tämä olisi tietysti ollut ensimmäinen kunnon kukinta. Ensin kiukutti ja sitten nauratti. Pitäisikö ehkä harkita aina hetki ennen toimintaa?

Toinen kovaan käsittelyyn joutunut oli ’Lunario’. Se oli koko talven myöskin kattoa vasten taipuneena, joten leikkasin sen reippaasti matalaksi. Siihen oli myös iskenyt selvästi vihannespunkki. Pohdin ison puun myrkyttämistä ja siitä koituvaa työlästä taistelua noin 27 sekuntia. Yhtäkkiä kädessäni oli muovikassi johon nypin kaikki lehdet puusta ja heitin ne roskikseen, terveisiä vaan polttolaitokselle! Aika raskasta on riipiä iso puu puhtaaksi lehdistä, en ihan heti suosittele kenellekään moista iltapuuhaa. Tiskiharjalla ja astianpesuaineella hinkkasin oksat ja rungon puhtaiksi. Vielä pintamullan vaihto ja sen jälkeen rupesikin hirvittämään. Tiesin kyllä, että sitrukset kestävät moista käsittelyä ja tiesin kyllä, että se oli ihan hyvä siirto terveen kasvuston aikaansaamiseksi, mutta aika surkealle näytti poloinen ’Lunario’. Se on kuitenkin ollut vuosia yksi sitruskokoelmani helmistä.

Ne puut, jotka voivat hyvin, tai lähes hyvin talven jälkeen, saivat pelkästään pintamullan vaihdon ja pitkäkestoisen lannoituksen. Sitten kääräisin kaikki aurinkosuojiin ja annoin niiden varovasti tottua keskustelemaan taivaan kultapallon kanssa. Olihan talvituhoista helpotustakin, ne, joissa ei ollut lehtiä, ei myöskään tarvinneet aurinkosuojaa. Varsinaisesta sitrusten talvesta olen aiemmin kirjoittanut täällä.

Aurinko armas lettuja paistaa ja pelastaa hapannaaman sitrukset. Niin se vaan on, että rohkea rokan syö ja uhkarohkea sitruksen lehdetkin. Lähes päivittäinen tuijottelu palkittiin lopulta, kun pienet vihreät tupsut puristivat itsensä rungon pimeydestä kohti valoa. Oksat alkoivat vihertyä ja rangat muistuttaa taas oikeita sitruksia. Vaikka tiesin koko ajan puiden olevan hengissä, kummitteli taustalla niiden menettämisen pelko. Myönnän sukeltaneeni internetin salaperäisiin syövereihin ja tutkiskelleeni mitä noin isot puut maksaisivat, jos sellaiset joutuisin ostamaan. Totesin, että jäisi ostamatta, parempi vaan aloittaa kasvatus alusta, mutta onneksi ei tarvinnut.

Kesä kului ja sitrukset elpyivät. Uusi talvi on pian edessä ja vanha hapannaama valaa kaikkiin rohkeutta. Mahdollisimman paljon valoa, jos mahdollista viileyttä ja kastelu suhteutettuna näihin kahteen ja sitrukset kyllä selviävät. Huonolta näyttävä kasvi ei huonetta komista, mutta se elpyy kyllä kesällä, jos sille annetaan mahdollisuus. Kun oksissa näkyy vihreää, kasvi on vielä elossa. Ruskeaksi ja rapsakaksi muuttuneet oksat voi jo sitten käyttää vaikka hyönteishotellin aineksina.