Hapannaama sai puolison houkuteltua katsomaan näyttääkö Dubrovnik samalta kuin 30 vuotta sitten. Pääsiäisenä ei vielä turistikausi pääse häiritsemään hapannaaman retkeilyä ja kasvukausi on niillä leveysasteilla jo hyvin päässyt alkuun. Niinpä pitkäperjantaina hyppäsimme lentokoneeseen ja nokka kääntyi kohti etelää.
Kroatia maana on kasviharrastajalle paratiisi. Kaikki kasvaa kohisten ja rannikko on upean vihreää ja rehevää. Usein Välimerellä ympäristö on kuivempaa ja karuhkoa.
Kroatian rannikko on tästä upea poikkeus. Jyrkät kalliorannat putoavat kohti merta, värittyen tummien havupuiden vihreään ja kukkivien kasvien iloisiin läiskiin. Ja kaiken keskellä tuoksuu sitrusten voimakas viesti pörriäisille.
Vanhan kaupungin muurien ympärillä kasvoi valtavia sitruspuita. Kuvausta varten seikkailukaveri lupautui mittatikuksi puun viereen. Vanhankaupungin portaikot oli reunustettu ruukuin joissa kasvoi sitruksia, yrttejä ja upeita kukkia. Kuvaamiskohteita olisi riittänyt satamäärin pelkästään siellä.
Edellisenä talvena oli riehunut voimakkaat tuulet ja sää oli ollut poikkeuksellisen rapsakka. Monet sitruspuista olivat menettäneet lehtiä, mutta uusi kasvu ilahdutti jo hennolla vihreydellään. Hapannaama asusti huoneessa, jonka ikkuna oli kahden mandariini latvuksen tasolla. Siitä oli mukava katsoa, miten kasvusto kehittyi vajaassa viikossa.
Dubrovnikissa on portaita kaikkialla, samoin muureja ja pengerryksiä. Jos portaikolla oli nimi, se oli tie, joka kulki läpi koko rinteen. Jos portaikko oli nimetön se päättyi talojen pihaan. Pohdimme, kuinka ambulanssi pääsee apuun ja miten mummot jaksavat kantaa kauppakassinsa satojen portaiden päähän jyrkkää rinnettä ylös?
Hapannaaman on vaikea kulkea kaupungissa, kun jokaisen muurin takaa näkyy jokin sitrus. Niitä on luonnollisesti tärkeä havainnoida ja kuvata. Seikkailukaveri onneksi on jo vuosien saatossa oppinut ymmärtämään tämän sitrussairauden. Kiltisti hän tarpeen vaatiessa pysähtyy odottamaan, joskus jopa osoittaa sormellaan jotain poikkeuksellisen kaunista näkyä tai mielenkiintoista kasvia. Kävelykilometrejä kertyi aamupäivisin näinä viitenä päivänä noin 50. Nähtävää siis riittää.
Suomessa olisi vaikea kuvitella kerrostaloa, jonka pihaan on pengerretty kasvualtaita, joihin asukkaat istuttavat mieleisiään kasveja. Jokaisen kerrostalon pihassa tai tukimuurissa kasvaa myös sitrus tai kaksi. Hapannaama pohdiskeli kulkiessaan, kuinka sato jaetaan? Hakeeko jokainen sitruunan uunikalaansa tarvitessaan, punnitaanko mandariinit tasan jokaiselle asukkaalle? Vai putoavatko hedelmät maahan ja jäävät käyttöä vaille? No, se ei liene oikea pohdinta, sitruksia ja kaikkea omaa tuotantoa arvostettiin kovasti. Useamman kerrostalon pihassa oli härkäpapua muutamia neliömetrejä. Niitä kyllä ihan oikeasti vähän ihmettelin.
Koulun pihat on meillä usein huolellisesti asfaltoitu ja kasvit tiukasti aitojen takana. Hapannaama pohti miltä tuntuisi mennä töihin, jos koulun pihalle olisi istutettu sitruspuita. No, nyt on pakko myöntää, että omankin koulun piha on ihan mukava. Myös teiden varsille on istutettu erilaisia sitruksia, monessa paikassa tietä reunustivat pomeranssit eli karvasappelsiinit.
Pienten portaikoiden syvennyksissä kasvoivat ruukkusitrukset. Vahingoniloisena hapannaama pani merkille, että niiden kanssa ihan selvästi oli samoja murheita kuin meillä pohjoisen hapannaamoillakin. No ainakin yhdessä syvennyksessä oli lohdullisesti ripaus surkeutta mukana.
Ravintoloissa oli kaikissa sitruspuita ja upeita oliivipuita. Ne kasvoivat joko ruukuissa tai jos ravintolan edessä oli pienikin pläntti maata, kyllä siinä joku appelsiini nökötti. Myös jyrkänteiden ryteikössä kasvoi sitruksia. Pohdimme, olivatko ne lintujen siemenistä levittämiä kasveja.
Meidän pienen perhehotellimme pihassa kasvoi metrinen siementaimi. Oli kuulemma viereisen appelsiinipuun hedelmästä lähtenyt kasvamaan. Emäntämme tarjosi ottamaan sen mukaan, näin jo sieluni silmin itseni istumassa lentokoneessa puu sylissäni. Jostain syystä seikkailukaverini seikkailumieli ei riittänyt ajatukselle. Mandariinipuiden rivistö ja hieno oliivipuu ilahduttivat myös pihanäkymäämme. Ainoina vieraina saimme nauttia rauhaisten muurien suojassa kauniista ympäristöstä.
Kävimme uteliaisuudesta kurkistamassa paikallisella puutarhalla. Pienet limetintaimet maksoivat 6e ja noin 40-60 cm mandariinin taimet 15e. Hapankvattejakin näytti olevan edullisesti tarjolla, samoin isoja, tuottavia sitruksia. Että kävi ihan mielessä uuden matkalaukun ostaminen…
Dubrovnik on napannut palan hapannaaman sydämestä. Sinne ei kuitenkaan ole houkuttelevaa lähteä turistikaudella, kun risteilyalukset työntävät vanhan kaupungin täyteen turisteja ja jokainen asuintalo on muuttunut apartementokseksi. Mutta turistikauden ulkopuolella, aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä, hapannaama taatusti pakkaa taas joskus happaman mielensä retkireppuun, nappaa seikkailukaverin kainaloon ja lähtee nauttimaan rannikosta, joka lumoaa kauneudellaan ja saa ihmisen kävelemään loputtoman pitkiä matkoja, sillä jokaisen portaikon päässä odottaa toinen toistaan kauniimpi näky.
