Limoncello hämäläiseen tapaan

Italiassa jokainen itseään kunnioittava sitrustarhuri omistaa salaisen limoncello- reseptin vähintään seitsemännessä tai kymmenennessä polvessa. Ja erityisesti Amalfin rannikolla se on se maailman paras ja ainoa oikea resepti. No ainakin parempi kuin naapurilla. Sitruunoiden kasvatus on ollut eteläisen Italian ranikkoalueen tuhat vuotinen perinne. Pikkuisen tuhkaan ja kiveen hautautumaan päässeiden Herculaneumin ja Pompejin freskoissakin on jo kuvattuna upeita sitruunoita ja tiedetään Amalfin rannikon sitruunoista kirjallisista todisteita jo renessanssin aikana. Ja silloin kerrotaan jo vanhoista puista. Että on ollut aineita mistä limoncelloa keitellä.

Rannikkoalueella sitruunoita kasvatetaan edelleen tarhoilla, joille kiivetään jyrkkiä kallioportaita ja sitruunat kannetaan myyntiin suurissa koreissa, joiden kanssa tasapainotellaan alas toivoen, ettei humpsahda silmälleen ja vieri itsekin sitruunana alas rinnettä.

Limoncellossa Italiassa on tärkeää, että juoma valmistetaan oikeista lajikkeista, joko sorrentonsitruunasta tai amalfinsitruunasta, Sfusato Amalfitanosta. Lajikkeet ja  liköörikin ovat suojeltuja, mutta Hapannaamallakin kasvaa ihan oikea lajike likööriä varten. Saattaa kuitenkin olla, että nyt lattialle pudonneet kypsät sitruunat, joista likööri tällä kertaa tehdään, ovat vallan muuta lajiketta. Kas niissä ei ole tarroja, eikä niistä näe mikä puista pompulat pudotti. Epäilen, että kyseiset hedelmät ovat ’Lunariosta’, kun se on siinä kaikkein lähimpänä.

Mutta mitä ihmettä se limoncello on? No kyllä hapannaama limoncellon tietää! Sehän on se Amalfin rannikon erityisen kirkkaan keltainen sitruunalikööri, joka valmistetaan pelkistä sitruunan kuoren keltaisista osista alkoholin ja sokerin avulla. Ja kun eteläisessä Italiassa hapannaamoilla on omat ikivanhat reseptinsä, niin kyllä etelähämäläisellä hapannaamalla pitää myös olla omansa. Ja se vasta onkin vanha, vähintään Metusalemin ikäinen. Mitä se herra elikään 900 vuotta ja rapiat päälle. Pientä väritystä saattaa olla mukana tuossa ikäarviossa, mutta on sitä ainakin muutaman kerran tällä reseptillä juomaa tehty.

Limoncelloon hämäläiseen tapaan tarvitaan seuraavat ainekset:

     7-8 ison sitruunan keltainen kuoriosa

     1l kirkasta ja mahdollisimman väkevää alkoholia

     1l vettä

     450g-550g sokeria

1. Pese sitruunat hyvin, leikkaa sitruunoista kuoren keltainen osa ohuina liuskoina esim. kuorimaveitsellä
2. Laita kuoret tiiviiseen astiaan alkoholin kanssa ja sulje kansi, anna muhia pimeässä 3 viikkoa, ravista päivittäin
3. Kolmen viikon jälkeen valmista siirappi keittämällä vesi ja sokeri
4. Kun siirappi on jäähtynyt, suodata alkoholi poistaaksesi kuoret ja lisää siirappi alkoholiin
5. Pullota ja säilytä juoma valolta suojattuna. Anna levätä vähintään 1 kuukausi
6. Säilytä kylmässä ja tarjoile jääkylmänä, vaikka pakasteesta suoraan

Mikä lienee syy, että kuorien muhiessa purkissa, on ihan pakko välillä nuuhkia tuoksua. Se on väkevä ja tietysti alkoholinen, mutta sitruunoiden vahva lisä tekee tuoksusta kuitenkin miellyttävän. Päivittäinen purkin huljuttelu unohtuu välillä, se on rehellisyyden nimissä tunnustettava, mutta herkullista limoncelloa valmistuu tästä pikku puutteesta huolimatta. Harmillista vain, että hapannaama on vähän huono käyttämään sitten valmista tuotetta. Aina pitää pystyä ajamaan autoa, kun asuu joukkoliikenteen ulkopuolella, mutta on mukava tarjota pieni maistiainen vieraille, jotka ehdottomasti epäilevät limoncellon pohjoista valmistusta ja yllättyvät sekä kummaksuvat aina eteläistä herkkua ja sen hienostunutta makua.

Hapannaama ei lähde Amalfin rannikon limoncello-kisaan mukaan. Olisi noloa, jos vaikka sattuisi täältä lumen ja jään keskeltä iskemään voittavan reseptin pöytään. Ja ymmärrätte varmasti, että resepti on toki salainen, joten pidetään se tiedossa vaan näin meidän kesken.