Kyllä mahtavat rosmot ja ryökäleet yllättyä, kun törmäävät yön pimeydessä kolmilehtisitruksista kasvatettuun aitaan. Itku pääsee isommaltakin ryökäleeltä, kun kymmensenttinen oka pistää takapuoleen.
Kolmilehdet ovat kestävimpiä sitruksia ja niitä käytetäänkin paljon perusrunkoina herkemmille lajikkeille, mutta maissa, joissa ne pärjäävät vuoden ympäri ulkona, tosiaan myös suoja-aitoina. Ne kestävät jopa pakkasta jonkin verran ja tiheänä kasvustona tuovat taatusti turvaa rakennuksen ympärille.
Kolmilehdet poikkeavat perinteisestä sitrustyypistä. Ne nimittäin pudottavat lehtensä talveksi ja tekevät keväällä nuput ennen uusien lehtien puhkeamista. Vähän kiinalainen juttu, mutta niinhän ne kolmilehdet ovatkin.
Kolmilehdet ovat lähtöisin Aasiasta, Kiinassa niitä tiedetään kasvatetun jo kauan, nimittäin paikallinen hapannaama on jo vuonna 1178 kirjoittanut ohjeita niiden käytöstä perusrunkona. Japaniin ne rantautuivat tiettävästi jo kahdeksannella vuosisadalla. Itse Carl von Linne päätti, että nämä ovat sitruksia ja napsautti ne sukuun Citrus. Myöhemmin tuli sitten joku Keijo tai varmaan Veijo ja sanoi, että nämä ovat niin omituisia, että ne siirretään sukuun Poncirus. No eipä aikaakaan, kun taas päätettiin, että ensimmäinen annettu suku otetaan kasveilla kautta linjan käyttöön. Joten kolmlehtisitrus on nyt Citrus trifoliata ja siitä ei auta väitellä, kunnes toisin päätetään.
Kolmilehdet risteytyvät muiden sitrusten kanssa huolimatta isoista poikkeavuuksista joita niillä on. Esimerkiksi kolmilehtisitruksen ja appelsiinin risteytys on citrange eli kolmilehtiappelsiini (Citrus x insitorum Mabb.) ja samalla systeemillä näitä jälkeläisiä nimetään. Hapannaama pyrkii olemaan huomioimatta näitä risteymiä, ettei vaan iske mieliteko.
Italiasta meille tosin lensi kerran lohikäärme. Ai ette muka usko? Lentävä lohikäärme on kolmilehtisitruksen erikoinen geenimuunnos, jolla oksat ovat ihan kippurallaan ja piikitkin välillä käppyrällään. Jos tiedätte peikonpähkinän, osaatte kuvitella miltä lohikäärmesitrus näyttää. Peikonpähkinään kolmiosaiset lehdet ja piikkejä päälle. Mahtavatkohan peikot tykätä kolmilehtien hedelmistä? Toivottavasti, nimittäin muut niistä ei tykkää. Hedelmät ovat maultaan rehellisesti sanottuna pahoja. Ne ovat tupaten täynnä siemeniä, jotka itävät helposti. Kolmilehtisitrukset eivät todellakaan ole mitään taloushedelmiä. Niiden arvo on jossain ihan muualla, erinomaisesti toimivina perusrunkoina. Vaikka kyllä niistä tehdään aperitiiveja ja käytetään mehu hyväksi. Paitsi hapannaama ei moista maistele, kun parempaakin on.
Välillä sitrusten perusrungon silmusta saattaa ilmestyä pieni, sitkeä alku. Sen voi nyppäistä heti pienenä pois tai antaa kasvaa pituutta ja paksuutta ja käyttää pistokkaana tämän linkin ohjeen mukaan. Siemenlisäys on myös helppoa ja hapannaama suosittelee ehdottomasti jokaiselle harrastajalle jonkun kolmilehdistä. Hapannaaman orangeriessa viettää talvea lentävän lohikäärmeen vieressä kolmilehtisitrus ja kolmilehtiappelsiini. Ja siihen saa kolmilehdet jäädäkin, no apilat nurmikossa sitten kesäaikaan hyväksytään.
