Sitrushedelmien pitää tietysti olla keltaisia! Jos sitrushedelmä on vihreä, se on raaka, vänkyttää vanha hapannaama. Ja on niin väärässä taas. Talvella hapannaama saa yllättävän paljon kyselyjä kotipuutarhureiden sitrushedelmien syömiskypsyydestä. Sitruunamollukka on roikkunut vuoden puussa ja on edelleen vihreä, mitä, mitä, mitä? Koska nämä kypsyvät syötäviksi?
Hedelmien värin kehittymiseen vaikuttavat monet kemialliset ja fysiologiset tapahtumat. Ne vihreät pienet pimpulat, klorofyllit, hajoavat ja keltaiset sekä oranssit pampulat, karotenoidit, vahvistuvat biosynteesisssä. Nämä karotenoidivekkulit määrittävät omalla koostumuksellaan mikä värittyneen hedelmän lopullinen ilmiasu on. Ja ettei kaikki olisi liian monimutkaista, näiden hedelmän sisäisten tekijöiden lisäksi myös ulkoiset tekijät vaikuttavat. Ja yksi iso tekijä on lämpötila.
Rehellisyyden nimissä hapannaaman pitää paljastaa suuri salaisuus. Sitrushedelmien kypsyyttä ei voi ollenkaan varmuudella määrittää kuoren väristä. Karotenoidit pääsevät näkyviksi noin +13c lämpötilassa. Kauppakunnostuksessa, jossa hedelmien väri saadaan muuttumaan kuluttajaystävällisen keltaiseksi, saadaan käyttämällä lämpötilamuutosta pakkaustilanteessa tai varastoinnissa. Toinen varma keino on eteeni niminen kaasu. Siis se, jota esimerkiksi omenoista tuhisee ympäristöön ja jolla saadaan vaikka raakoja tomaatteja punertumaan. Kai muistatte mummon ohjeen, laita kypsä omena raakojen tomaattien kanssa pussiin ja humpsis tomaatit muuttuvat punaisiksi. Eteeni-kaasu on hedelmien kauppakunnostajien salainen ase numero yksi.
Kaikkein hassuinta on, jos Floridan Pate kerää pellolta viileällä kaudella kivasti keltaiseksi värjäytyneet appelsiinit. Sitten sää lämpiää ja Paten aplarit muuttuvat takaisin vihreiksi. Mahtaa Patea potuttaa! Erityisesti lämpimissä maissa, joissa sitruksia siis oikeasti kaupallisesti tuotetaan, tämä lämpötila-asia on iso ja ongelmallinen. Ainakin sitruunoilla on seurattu pitkiä tutkimusjaksoja lämpötilavaihteluiden merkityksestä kauppakunnostukseen, jotta tarhureille pystytään antamaan tietoa tuottavimmasta poimintavaiheesta.
Eipä ole hapannaamalla moisia murheita. Jättää puskat syksyllä vähän pidempään pihalle ja jos se ei auta voipi -30c asteen pakkasella vähän ovea raotella. Äkkiä jäähtyy aplareiden nahka, saattaa toki henkikin vähän huteroitua. Meillä täällä pohjoisessa on murheet toisenlaiset. Riittävästi tarvittaisiin lämpöä ja eritoten valoa, että saataisiin sitrukset kypsymään, värittyminen sujuu paljon helpommin. Ja limetit on totuttu kaupasta ostamaan vihreinä, niiden kanssa pitää vähän ihmetellä, etteivät muutu keltaisiksi. Että on tässä huolia meilläkin!
