Onneksi Frank Meyer päätti seikkailla Kiinassa reilu sata vuotta sitten. Nimittäin ilman tätä reissua ei hapannaamainen sitrusharrastaja voisi nauttia ihanasta sileäkuorisitruunasta (Citrus x meyerii Yu Tanaka), jota myös meyerinsitruunaksi kutsutaan. Tämä herkullinen ja kompaktisti kasvava sitruslajike jaksaa ilahduttaa kukinnallaan ympäri vuoden ja tuottaa toki näin hedelmiäkin jatkuvasti. Pääsato on kuitenkin selkeästi poimittavissa meidän olosuhteissamme vuodenvaihteen ja kevättalven aikana.


Minulta aina kysytään mitä sitrusta vanha hapannaama haluaisi ystävällisesti suositella aloittelijalle. Pyrin vastaamaan ympäripyöreästi ja vähän sinnepäin, nimittäin se mikä sopii yhdelle, ei kenties ollenkaan sovi toiselle. Mitä ihmettä tarkoitan tällaisella saivartelulla? Meillä kaikilla on oma tapamme kastella, olosuhteet ovat kovin vaihtelevat eikä vakioimattomissa olosuhteissa voi vertailla kasvien menestystä. Sileäkuorisitruuna on kuitenkin sellainen, jonka uskaltaa mainita vaatimuksiltaan joustavaksi. Meillä niitä asustaa kolme. Yksi on kiepautettu vanhoihin kasvitukiin säleikköpuuksi, toinen on pieni ja söpö, ruukun koolla ja leikkausten avulla sellaisena pysyykin. Kolmas on ihan tavallinen pieni runkopuu. Näiden kolmen kanssa riittää hyvää tuoksua kukista läpi vuoden. Hedelmiäkin voi nautiskella melko säännöllisesti.



Sileäkuorisitruunaa ei viljellä kaupallisesti, mutta se on rakastettu ruukkupuuna ja patioiden koristuksena. Sen kuori on ohut, joten kaupallinen käsittely koneilla sekä kuljetukset koituisivat hedelmien kohtaloksi. Hedelmäliha ja mehu on hennosti punertavaa ja sen kuoren pintarakenne on nimensä mukaisesti sileää. Sitruskasvit ovat vallan vapaamielisiä geneettisen perimänsä suhteen. Niinpä sileäkuorisitruunakin on risteymä, jonka taustaa ei varmuudella tiedetä. Taustalla on joko appelsiini tai mandariini, joka on risteytynyt sitruunan kanssa. Vanhemmilla ei liene niin väliä, kun lapsesta on tullut onnistunut ja herkullinen.


Sileäkuorisitruunoita lisätään pistokkaista tai varttamalla. Pääsääntöisesti niiden siemenlisäys ei nimittäin tuota vanhempiensa kaltaisia jälkeläisiä. Onneksi kaiken muun hyvän lisäksi ne juurtuvat helposti ja nopeasti pullojuurrutuksessa. Sileäkuorisitruuna kestää hyvin leikkausta, mutta pysyy leikkaamattakin luontaisesti matalana, noin 2-3 metrin korkuisena. Kolmen metrin puu saattaa kuitenkin olohuoneessa välillä tuntua vähän hankalalle, varsinkin, jos se sattuu olemaan telkkarin edessä juuri kun kerrotaan tulevaa sitrusten ulkoilukeliä. Hedelmä on muodoltaan pyöreämpi kuin perinteinen sitruuna ja kypsänä väriltään kauniin keltainen, jopa oranssiin vivahtavan voimakas. Sen maku on makeampi kuin sitruunoissa ja hedelmä on siemenellinen. Kuoressa on myös kaupan tavallisista sitruunoista poikkeava, vähän mausteinen tuoksu.

Joskus resepteissä tulee vastaan meyerinsitruunan mehu. Mistäpä sellaista yllättäen nappaa? Onneksi sen voi korvata käyttämällä osan kaupan sitruunoiden mehua ja sekoittamalla siihen osan appelsiinista tuorepuristettua mehua. Meyerinsitruuna on siis kaikin puolin kelpo asukas. Niitä näkyy joskus kesäaikaan myynnissä pieninä vartettuina puskina, usein lajike on kirjoitettu nimikkeellä Lisa meyer lemon. Sellainen kun tulee vastaan, niin vanha hapannaama antaa ehdottoman suosituksen napata se omaan koriin ja kipittää äkkiä kotiin lepertelemään sille hellästi.
