Ihanaisen sitruunainen kesä

Kun talven selkä taittuu, kevät lähtee hyppien päättömästi kulkemaan kohti kesää. Sen harppaukset ovat pitkiä ja muutokset ovat näkyviä. Hennon vihreä väri kietoo hitaasti, mutta varmasti koko maiseman vaippaansa. Hiljaa ja salaperäisesti hiipien omenapuut avaavat kukkansa ja muutaman päivän ajan pörriäisten kiire on käsin kosketeltavaa. 

Kiire, kiire, kesä on lyhyt

Samaan aikaan sitrukset odottavat rauhassa, ne tietävät omenapuiden kukintojen putoavansa  muutamien päivien kuluessa terälehtilumena. Sitruksilla on aikaa odottaa, sillä niiden kukat kestävät ja niihin ehtii vielä moni pörriäinen löytää tiensä.

Tuoksua tulvillaan on kimalaisen kesämaailma

Yhtä salaperäisesti kuin kevät avaa vihreytensä, se hiipii myös kesäksi. Sulassa sovussa sinisen taivaan kanssa sitrukset loistavat keltaisina hedelminä ja valkoisina kukkina ilahduttaen tuoksullaan ja ulkonäöllään sekä kaksijalkaisia että kuusijalkaisia kulkijoita. Sitrusten vihreän värin läpi taivaan sininen tuntuu tavallista voimakkaammalta.

Kesän aurinko antaa sitruksille voimaa, ne kasvattavat pienistä raakileistaan pulleita ja vahvoja. Osa värittyy tummiksi, osa raikkaan vihreiksi. Lajikettakin voi osan värityksestä pohtia.

Kesän tulon näkee myös kahdesta pienestä kaverista, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä vihreissä yökkäreissään. Talvella kaverit piileksivät jossain käsittämättömässä kätkössään. Lämpimän sään tullessa ne tuulettavat paitansa ja aloittavat työnsä punaisen sitruunan lehdillä.

Erilaiset kasvit kukoistavat rinnakkain, sitrukset asettuvat puutarhan lämpimille paikoille, kuin Välimeren tuulet puhaltaisivat niihin. Pohjoisen tuuli kuljettaa tuoksua, joka tuntuu vieraalta ja kuitenkin niin tutulta ja miellyttävältä. Se on sitrusten salainen viesti pienille pörriäisille.

Talven jälkeen joka nurkalta löytyy sitruspurkkeja, talvesta huonoimmin selvinneet pääsevät omalle terassilleen. Siellä pari karvakuonoa käy niiden vointia valvomassa.

Ihan varmana ei maisteta noita. Me vannotaan!

Ja vanha ystävämme mannaryyni! Se nauttii auringon hellivistä säteistä ja kasvattaa oksiaan yhä korkeammalle, vaikka talvisäilytystilat ovat tuntuneet matalille jo aiemminkin.

Mannaryynipuu ja osa sinisarjoista ja kolmilehdistä on löytänyt paikkansa lämpimältä graniittipihalta

Ruukutuspöytä on valmiina töihin, välillä se on siistimpi, välillä se on täynnä tavaraa, mutta aina se on yhtä tärkeässä asemassa. Kevään tullen raparperikin nostaa päätänsä ja sen lehdistä keitetään örkkivesipullo täyteen kirvojen vastaiseen taisteluun.

Ihana, lempeä kesä saa hapannaamaisen sitrusharrastajan hymyilemään salassa muiden katseilta. Paljaita varpaitaan heilutellen saattaa huulilta livahtaa jopa iloinen vihellys.

Kirjoittanut RA

Hapannaamainen sitrusharrastaja eteläisestä Hämeestä

2 kommenttia

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.